Kymmenen vuotta Laulu ottaa kantaa -yhteisö on tallentanut työväenlauluperinnettä ja tukenut uusien yhteiskunnallisten kappaleiden syntyä
Kun Laulu ottaa kantaa -yhteisö vuonna 2016 perustettiin, sen tavoitteena oli saada tallennettua katoamassa olevia vanhoja työväenlauluja ja lauluperinnettä, jotta työväenmusiikin historiaa voitaisiin tutkia ja ymmärtää paremmin. Idea lähti liikkeelle pitkän linjan toimittaja ja laulaja-lauluntekijä Tiina Pelkosen ajatuksesta.
Muusikko, tuottaja ja tutkija Timo ”Tipi” Tuovinen uskoo, että ilman ryhmää vuonna 2022 ilmestynyttä Suomalainen työväenlaulu – Kisällilaulajien aikakausi ja kesäkuussa 2026 ilmestyvää Arkkiveisujen ja mölyköörien aika -kirjoja ei olisi syntynyt. Yhteisössä mukana olevilta Työväen Arkiston Heta Tolvaselta ja Kansan Arkiston Janne Kuusistolta kirjat kirjoittanut Tuovinen sai arvokkaita ehdotuksia aineistoista: – Tsekkaa Tipi tämä, katso tuo… Noista vinkeistä on aina löytynyt niin paljon sellaista, joita en olisi itse ikinä löytänyt, Tuovinen kiittelee saamastaan avusta.
Työpajoissa ideat kehittyvät esityskelpoisiksi
Koska uusia ajankohtaisia lauluja syntyy jatkuvasti, Laulu ottaa kantaa -yhteisö on myös järjestänyt työpajoja, joissa aloittelevat harrastajalauluntekijät ovat voineet kehittää omia yhteiskunnallisesti kantaa ottavia kappaleitaan ammattilaisten ohjauksessa ja saada tukea niin lauluntekoon, musiikin tuotantoon, äänittämiseen ja esiintymiseen kuin kappaleiden hiomiseen esityskelpoisiksi. Lisäksi osallistujilla on ollut mahdollisuus esittää oma kappaleensa yleisölle sitä varten järjestetyllä klubilla tai erilaisissa tapahtumissa kuten Valkeakoskella Työväen musiikkitapahtumassa.
Ensimmäinen työpaja järjestettiin vuonna 2017. Sen vetivät muusikko Mikko Perkoila ja räp-artisti Mondi. Työpajaan osallistui 14 tekijää, ja syntyneet kappaleet esitettiin ravintola Juttutuvan klubilla. Vuodesta 2018 lähtien työpajoja on järjestetty vuosittain yksi tai kaksi.
Kuplettipoppari Jukka Takalon vetämät työpajat ovat keskittyneet erityisesti kappaleiden sanoittamiseen. Pajoissa osallistujien omista havainnoista ja kokemuksista syntyneet laulut ovat käsitelleet laajasti yhteiskunnallisia ja arjen ilmiöitä, kuten terveydenhuoltoa ja hoivatyötä, alkoholin käyttöön ja päihdekulttuuriin liittyviä teemoja, lähisuhdeväkivaltaa ja turvallisuutta, ympäristöön ja luontokatoon liittyviä huolia, syrjäytymistä sekä ihmisten arjen muutoksia ja kokemuksia yhteiskunnallisten epäkohtien keskellä.
Musiikkituottaja Kalle Chydeniuksen vetämä työpaja perehtyi kappaleiden sovittamiseen, äänittämiseen ja tuottamiseen, eli siihen, miten ideasta viimeistellään valmis laulu. Taiteilijamentori ja artisti Minna-Kaisa Kallisen työpajassa osallistujat saivat apua esiintymiseen, itsevarmuuteen ja artistina kehittymiseen sekä varmuutta omaan tekemiseensä.
Vuoden 2022 studiotyöpajassa osallistujien kappaleet hiottiin julkaisukelpoisiksi Jukka Takalon ja tuottaja Jukka Heikkilän kanssa ja valmiit kappaleet julkaistiin Cd-levyllä. Kuorotyöpajassa osallistujat harjoittelivat yhdessä laulamista ja sovittamista. Outi Pulkkisen johdolla aloittelevien tekijöiden laulut muotoutuivat yhteiseksi kuorosovitukseksi, joka esitettiin yleisölle erilaisissa tapahtumissa.
Osallistujat ovat kiitelleet työpajoja erityisesti yhteisöllisyydestä, lämminhenkisestä ilmapiiristä sekä mahdollisuudesta kohdata samanhenkisiä ihmisiä. Monelle työpaja on tarjonnut mahdollisuuden löytää oma ääni osana yhteistä luovaa prosessia ja ensimmäisen tilaisuuden esittää oma kappale yleisölle. Se on myös vahvistanut monen uskoa omaan tekemiseen riippumatta aiemmasta kokemuksesta lauluntekijänä.
Arkistolöydöt laajentavat kuvaa työväenkulttuurin vaiheista
Työpajojen lisäksi Lauluottaakantaa-sivustolla on kymmenen vuoden aikana julkaistu vajaa sata artikkelia ja 34 blogia. Yksi blogien kirjoittajista, Tipi Tuovinen, kertoo teksteissään tekemästään suomalaisen työväenlauluperinteen keräys- ja tutkimustyöstä. Hän kuvaa, miten työväenmusiikin tutkimustyö rakentuu sirpaleisista arkistoista, käsikirjoituksista, lehtileikkeistä ja hajanaisista nuottikokoelmista löytyvistä yksittäisistä havainnoista ja miten historialliset yksityiskohdat voivat löytyä yllättävistäkin yhteyksistä.
Sama laulu on saattanut esiintyä useina eri painoksina ja muunnelmina ilman selkeää tekijätietoa. Tuovinen kirjoittaa, miten tutkijan työssä olennaista on näiden erilaisten versioiden vertailu ja ajoittaminen, jotta voidaan päätellä laulun alkuperä ja sen leviäminen eri puolille Suomea. Samalla rakentuu kuva siitä, miten työväenlaulut ovat eläneet ja muuttuneet.
Tuovinen kirjoittaa myös esimerkiksi pilalehtien ja kuplettien merkityksestä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja miten perinteisissä työväenlauluissa kommentoitiin ajankohtaisia tapahtumia, arvosteltiin vallanpitäjiä ja käsiteltiin kriisejä usein humoristisesti.
Merja Minkkinen puolestaan tarkastelee blogeissaan esimerkiksi 1970-luvun laululiikettä ja sen tutkimuksen puutteita sekä sitä, miten ympäristölaulut ovat nostaneet esiin huolia luonnon tuhoutumisesta, ydinvoimasta ja ilmastonmuutoksesta usein osana laajempia yhteiskunnallisia liikkeitä aina 1960-luvulta asti. Lisäksi hän on kirjoittanut muun muassa naisräppäreistä sekä venäläisartisti Alla Pugatšovasta, joka jätti Venäjän ja vastustaa nyt lauluissaan sotaa.
Heta Tolvanen puolestaan käsittelee blogeissaan työväenmusiikin tallentamista Työväen Arkistossa, jossa on säilytetty aineistoa kuoroilta, soittokunnilta ja kisälliryhmiltä sekä kerätty muistitietoa. Tolvanen kertoo myös, miten työväenmusiikkia edistettiin aikanaan työväestölle suunnattujen musiikkikurssien avulla ja mikä oli kulttuuritapahtumien rooli työväen identiteetin ja musiikkiperinteen vahvistamisessa.
Lauluperinne näyttää yhteiskunnan muutokset
Laulu ottaa kantaa -sivuston artikkelit puolestaan kuljettavat lukijan halki suomalaisen musiikkihistorian aina varhaisista tanssiorkestereista ja kisällilauluista poliittisen laululiikkeen vaiheisiin ja nykypäivän rapiin ja popiin. Artikkelit muistuttavat, että kantaaottavuus ei ole sidottu yhteen aikakauteen tai tyyliin, vaan se muovautuu jatkuvasti yhteiskunnallisten muutosten mukana.
Varhaisista kantaaottavista lauluista kertovissa artikkeleissa korostuvat työväenliikkeen kokemukset, yhteislaulun merkitys ja musiikin rooli työväenliikkeen, yhteisöllisyyden ja populaarimusiikin rakentajana. Laulut ovat heijastaneet oman aikansa arvoja, ristiriitoja ja jännitteitä, ja ne ovat toimineet sekä protestin että yhteisöllisyyden välineinä. Artikkeleissa muistutetaan myös, miten suomalaiset veivät lauluperinteensä mukanaan esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan, missä laulut säilyttivät kieltä ja kulttuuria sekä loivat yhteenkuuluvuuden tunnetta uudessa ympäristössä.
Nykypäivän kantaaottava musiikkia käsittelevissä artikkeleissa tuodaan esille, miten artistit käyttävät tekstiä keinona jäsentää nopeasti muuttuvaa maailmaa. Kappaleissaan nykyartistit tarkastelevat esimerkiksi sosiaalisen median paineita, työelämän epävarmuutta, identiteettikysymyksiä sekä globaaleja kriisejä, kuten sotaa ja ympäristön tilaa. Samalla laulut yhdistävät henkilökohtaisen ja poliittisen, kun yksilön tunteet ja arjen havainnot kietoutuvat osaksi laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Natasha Petrell