Valtaisa luonnontalouskoneisto -yhtye soittaa rock´n rollia ilmaston ja ympäristön puolesta.
Markku Nevalainen oli vuonna 2008 puhdistamassa Herttoniemen vanhan kaatopaikan maaperää Helsingin kaupungin ympäristöinsinöörin ominaisuudessa. Kaatopaikka oli ollut toiminnassa vuosina 1948–1952.
– Sieltä löydettiin folioon käärittyjä lehmänraatoja. Kaatopaikan toimintavuosista pääteltiin, että lehmien kuolinsyy voisi olla pernarutto, Nevalainen muistelee.
Viranomaiset selvittivät, että pernarutto ei ollut tappanut lehmiä, mutta syy outoon hautaustapaan jäi ikuiseksi mysteeriksi. Siitä ei ole tehty laulua, vielä.
Markku Nevalainen soittaa rumpuja ja laulaa ympäristörock-yhtyeessä Valtaisa luonnontalouskoneisto. Yhtye sai nimensä emeritusprofessori Pekka Nuortevan luonnon toimintaprosesseja kuvaavasta termistä. Nuortevan mukaan luonnontalouskoneistosta puolet on hyönteisiä, mutta samannimisessä rock-bändissä on kuitenkin vain erilaisissa ympäristöalan tehtävissä työskenteleviä ihmisiä.
Basisti Hämy Hämekoski kertoo, että yhtye on jatkumoa noin 20 vuotta sitten perustetulle RaakkuJaHelmet-orkesterille. ”Raakkujat” olivat Hämekosken mukaan Suomen tärkein ympäristöpoliittinen rock-bändi, kunnes ”Koneisto” perustettiin nelisen vuotta sitten.
– Halusimme yhdistää myönteisen ympäristösanoman rockiin, mitä tähän mennessä kukaan muu ei ole tehnyt.
RaakkuJaHelmissä oli kymmenen jäsentä, kompin lisäksi kolme laulajaa ja torvisektio. Bändistä puolet oli naisia. Siinäkin yhtyeessä kaikki työskentelivät päätoimisesti ympäristöalalla. Valtaisaan luonnontalouskoneistoon ei yrityksistä huolimatta enää saatu naisjäseniä mukaan.
– Mielellämme ottaisimme myös tähän porukkaan naisia, mutta ehkä miehet paremmin jaksavat treenikämppäelämää. Hämekoski sanoo.
”Kirjoittaisitte mieluummin kirjan”
Valtaisan luonnontalouskoneiston jäsenet ovat Markku Nevalaisen sanoin ympäristöasian takana ”110-prosenttisesti”. Bändissä laulaa tohtori ja yliopiston lehtori Risto ”Ripa” Willamo Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
– Fonisti on maatalous–metsätieteilijä, kitaristi on ympäristönsuojelusihteeri, ja kosketinsoittaja tekee kehitysyhteistyötä sekä viljelee luomutilaa Kemiönsaaressa. Melkein kaikki tekevät lauluja, Nevalainen kertoo.
Hämy Hämekoski lisää, että Nevalainen on yhtyeen rumpali sekä paras laulaja.
– Mutta Ripa on bändin tähti ja keulakuva. Minä soitan bassoa, hoidan tekniikan ja teen biisejä.
Miehet tarkentavat, että vaikka ympäristö voisi aiheena olla altis paatokselle, he eivät ole lähteneet sille tielle. Heidän tyylikeinoinaan ovat show-elementit, satiiri, jopa parodia.
Vaikka rock oli alun perin kapinaa, se on nykyisin aika konservatiivista.
– Jos siihen yhdistetään sanomaa, tulee rock-poliiseilta torjuntareaktio. Raakkujien ensimmäisestä levystä oli johtavassa lehdessä arvio, jossa sanottiin, että kirjoittaisitte mieluummin kirjan, Hämekoski sanoo.
Nevalaista ja Hämekoskea yhdistää myös asuminen sellupaikkakunnalla. Hämekoski on kotoisin Valkeakoskelta. Helsingistä kotoisin oleva Nevalainen asui jakson elämästään Enossa, jossa toimivat aikoinaan Euroopan suurimmat Uimaharjun sellutehtaat.
– Luontoon suhtautuminen oli siellä luonnollista. Hiihdettiin kansakouluun ja katseltiin teerien soidinta kavereiden kanssa. Mutta Pielisjoki oli huonossa kunnossa, Nevalainen muistelee.
Hämekoski on työnsä puolesta ollut tekemisissä ilmastoasioiden kanssa jo noin 20 vuotta.
– Ilmastonmuutos on kollektiivinen ongelma, joka koskee kaikkia ja johon liittyy kaikki: kehitys, naisten asema, koulutus, metsäongelmat… Siitä olen tyytyväinen, että viimeisen vuoden tai kahden aikana siihen on herätty.
Seuraava keikka juttutuvassa
Valtaisalla luonnontalouskoneistolla on treenikämppä väestösuojassa Kyläsaaressa. Yhtye treenaa melko säännöllisesti, ennen keikkoja kiihtyvässä tahdissa. Tänä talvena he ovat esiintyneet esimerkiksi Korjaamolla ja Semifinalissa.
– Lähdemme keikalle paikkaan, joka on meille luonteva, ja jossa yhteistyö yleisön kanssa on hedelmällistä kuten toissa kesänä Faces-festivaaleilla, Markku Nevalainen sanoo.
Seuraava keikka on Varaslähtö vappuun -tapahtumassa ravintola Juttutuvassa Helsingissä 26. huhtikuuta. Elokuussa soitetaan Taiteiden yössä, ja syksyksikin on jo jotain buukattu.
RaakkuJaHelmet-yhtye teki ensimmäisen kokoelmalevynsä Joku raja vuonna 1998 ja lyhyemmät äänitteet vuosina 2000 ja 2001. Raakkujien viimeinen levy Taas kukkii sinilevät, julkaistiin vuonna 2011.
Valtaisa luonnontalouskoneisto on julkaissut levyllä kaksi biisiä, Metsä ja Kaivoksen varjo, vuonna 2017. Yhtyeellä on kuitenkin laaja ohjelmisto, josta saa hyvän käsityksen Juttutuvassa perjantaina ennen vappua.
Teksti: Tiina Pelkonen
Kuvat: Tiina Pellkonen ja Tommi Maasilta