Oletko kuullut New Yorkin työväenhaaleilla esiintyneestä operettitähti Katri Lammista? Entä suomalaistaustaisesta kolumnistista, runoilijasta ja lauluntekijästä T-Bone Slimistä?
Suomesta Pohjois-Amerikkaan ja sieltä edelleen Neuvosto-Karjalaan lähteneet suomalaissiirtolaiset ovat synnyttäneet upean soivan perinnön, josta välittyvät heidän elämäntarinansa haaveineen ja pettymyksineen. Monipuolinen musiikkitoiminta ja siitä jäljelle jäänyt aineisto mahdollistavat siirtolaisten elämänvaiheiden tarkastelun ruohonjuuritasolla. Esimerkiksi historian hämäriin kadonneiden aktiivisten naisten äänen esiin nostaminen tuo siirtolaishistoriaan uuden sävyn.
Työväenliikkeessä suomalaiset naiset perustivat yhdistyksiä, sanomalehtiä sekä kouluja ja kirjastoja. He muodostivat aktiivisen ryhmän, jonka toiminta tarjosi malleja paitsi naisten järjestäytymiselle myös oman tahdon ilmaisemiselle. Samat tavoitteet toistuivat naisten kirjoittamissa runoissa ja lauluissa, joita julkaistiin sanomalehdissä ja painettiin siirtolaisten laulukirjoihin. Naisten etujen ajamisen ohella suosittu teema oli naisten rohkaiseminen ja houkutteleminen mukaan toimintaan heidän oikeuksiensa ja toimintamahdollisuuksiensa parantamiseksi. Tästä kuvaava esimerkki on New Yorkissa palvelijattarena toimineen Hanna Lehtosen runo ”Oi, nouskaa!”, joka julkaistiin myös Uudessa Työväen Laulukirjassa Yhdysvalloissa vuonna 1912. Muutosvoimaisessa runossa Lehtinen vetoaa naisiin taistelussa sivistyksen ja vapauden puolesta:
Me vaadimme leipää lapsillemme,
Elämän onnea päälle maan
Tasa-arvoisuutta itsellemme
uusien lakien laadintaan.
Suuri on, siskot, tehtävämme
ennen kuin elämä uudistuu;
Ennen kuin toivomme näkevämme
Kuinka yhteiskunta puhdistuu.
Anarko-syndikalistisen ammattiyhdistysliikkeen Industrial Workers of the Worldin eli IWW:n piirissä naiset olivat erityisen aktiivisia lakkotoiminnassa. Sitä vauhdittivat muun muassa lukuisat kaivosonnettomuudet, joissa monet työläiset menettivät henkensä ja perhe jäi ilman toimeentuloa. Naisten aktiivisuus välittyy myös lauluissa. IWW:n laulukirjoissa oli useita naisten kirjoittamia ja naisista kirjoitettuja lauluja. Näissä lauluissa ei enää haikailtu vanhaa kotimaata tai unohdettua rakkautta, vaan keskiöön nousivat nykyhetki ja tulevaisuus. Aiheina olivat muun muassa naisten aktiivisuuden korostaminen, edistäminen ja esiintuominen, yhdenvertaisuuden tavoite sekä naisten kohtaamat konkreettiset yhteiskunnalliset ongelmat, kuten prostituutio. IWW näki seksityöläiset kapitalistisen järjestelmän uhreina, ei moraalittomina ”langenneina” naisina.
Musiikki ja siirtolaisuus
Musiikilla oli tärkeä rooli siirtolaisten elämässä, sekä arjessa että juhlassa. Laulu ja soitto kaikui raittiusseuroissa ja työväentaloilla sekä kodeissa ja kyläyhteisöissä. Laulamisen ohella suomalaiset soittivat torvisoittokunnissa, pelimanni- ja tanssimusiikkiyhtyeissä sekä muissa kokoonpanoissa. Suomalaiset tallensivat, keräsivät ja kirjoittivat lauluja. Jotkut kiersivät paikkakunnalta toiselle ansaiten musiikilla elantonsa. Musiikki loi yhteisöllisyyttä ja auttoi asettumisessa uuteen kotimaahan. Yhä tänään tämä perinne on elävää Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Lauluja tallennettiin lukuisiin julkaistuihin ja käsinkirjoitettuihin laulukirjoihin sekä äänilevyille. Myös Pohjois-Amerikassa ilmestyneet suomenkieliset sanomalehdet julkaisivat laulurunoja aktiivisesti. Samaan aikaan suomalaisessa kansanlaulukulttuurissa yleistyivät niin sanotut ”Ameriikan laulut”, joissa Pohjois-Amerikka nähtiin ihmemaana, jossa kaikki oli mahdollista. Ristiriita unelman ja todellisuuden välillä oli usein kouriintuntuva.
Muistitietokeräys siirtolaisuuteen liittyvästä musiikista
Vaikka siirtolaisuutta on tutkittu paljon, musiikin näkökulmasta tarkastelu on vielä uutta. Taideyliopisto ja Siirtolaisuusinstituutti keräävät parhaillaan muistoja Pohjois-Amerikan ja Neuvosto-Karjalan suomalaissiirtolaisten musiikista 1800-luvun lopulta tähän päivään.
Muistitietokeräys toteutetaan osana tutkimusta ja taidetta yhdistävää Haavemaa-hanketta. Keräämme muistoja kaikkialta Suomesta ja Pohjois-Amerikasta. Kerätyn aineiston perusteella tehdään tutkimusta siirtolaisuudesta ja laaditaan tieteellisiä, taiteellisia ja yleistajuisia julkaisuja. Aineisto tallennetaan Siirtolaisuusinstituutin arkiston Siirtolaisuuskokoelmiin.
Siirtolaisuuskokoelmat on suomalaiseen maastamuuttoon ja ulkosuomalaisuuteen painottuva kulttuuriperintöarkisto, joka pitää sisällään mm. yksityistä kirjeenvaihtoa, yhdistysarkistoja, haastatteluja ja valokuvia 1800-luvulta nykypäivään niin analogisessa kuin digitaalisessa muodossa. Siirtolaisuuskokoelmat on avoin arkisto, jonka aineistoja käyttävät niin akateemiset tutkijat, koululaiset ja media kuin esimerkiksi taiteilijat ja sukututkijat. Arkisto karttuu pääosin yksityishenkilöiltä saaduilla lahjoituksilla.
Kerättävät muistot
Muistot voivat liittyä esimerkiksi omaan, sukulaisen, perheenjäsenen tai ystävän harrastaja- tai ammattitasoiseen musiikilliseen toimintaan siirtolaisuuden aikana tai Suomeen palattua. Muiston ei kuitenkaan tarvitse olla pitkä tarina, vaan se voi olla myös vaikkapa vain pieni muisto isoäidin mukanaan tuomasta kehtolaulusta. Muistot voivat herättää niin lämpimiä kuin kipeitä tunteita.
Kirjoita vapaasti omalla tyylilläsi. Vastaaminen on helppoa ja pienetkin muistot tärkeitä!
Voit halutessasi käyttää apuna seuraavia kysymyksiä:
Millaista musiikkia siirtolainen tai kotiin palannut henkilö soitti/lauloi?
Millaisia muistoja tai ajatuksia tämä musiikki sinussa herättää?
Mihin tilanteeseen musisointi liittyi?
Millaisessa sosiaalisessa ympäristössä muistelemasi henkilö eli (suku, kyläyhteisö, työpaikka, yhdistykset tms.)?
Mitä laulukirjoja tai nuottijulkaisuja käytettiin?
Millaisia musiikkitervehdyksiä ja -materiaaleja lähetettiin vanhassa ja uudessa kotimaassa asuneiden kesken?
Vastausohjeet
Vastausten pituutta ei ole rajoitettu. Tekstien lisäksi otamme vastaan myös valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja, äänitteitä, videoita, aikaisemmin tehtyjä muistelutekstejä, haastatteluita jne. Lähetä vain sellaista materiaalia, johon sinulla on oikeus/lupa. Luvallasi tallennamme aineiston Siirtolaisuusinstituutin arkistoon. Aineistoa voidaan luvan annettuasi antaa käytettäväksi tutkimus-, opetus-, opiskelu-, media-, näyttely- sekä harkinnanvaraisesti myös muihin tarkoituksiin arkiston ohjeistuksen mukaisesti.
Lähetä vastauksesi viimeistään 31.12.2025 jollakin seuraavista tavoista:
Sähköisellä lomakkeella
Postitse osoitteeseen: Siirtolaisuusinstituutti / arkisto, Hämeenkatu 13, 20500 Turku
Sähköpostitse: tai
Puhelimitse: Saijaleena Rantanen 040 710 4200 tai Samuli Korkalainen 050 406 0649
Jos lähetät vastauksesi postitse, merkitse kuoreen tunnus “Muistitietokeräys” ja liitä mukaan yhteys- ja taustatietosi sekä lupa aineiston arkistoimiseen Siirtolaisuusinstituutin arkistoon. Kerro myös saako nimesi mainita tutkimusraporteissa (kirjat, artikkelit, esitelmät ym.).
Lisätiedot
Saijaleena Rantanen
puh. 040 710 4200
Samuli Korkalainen
puh. 050 406 0649
Käsittelemme tietojasi Taideyliopiston tietosuojakäytännön ja Siirtolaisuusinstituutin arkiston Siirtolaisuuskokoelmien tietosuojaselosteen mukaisesti.
Haavemaa-hanketta rahoittaa Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto.