Bändissä soittaminen on oiva tapa toteuttaa itseä ja kartuttaa sosiaalisia taitoja. Soittajien sukupuolijakauma on kuitenkin vinoutunut. Musiikkiyhdistys Särö haluaa kannustaa aliedustettuja ryhmiä musiikki- ja bänditoiminnan pariin. Särön treenitilassa sekä bändileireillä jokainen saa olla oma itsensä.
Tyttöjen rokkileiriyhdistys Särö on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka järjestää musiikkileirejä ja pyörittää treenikämppää. Sen tavoitteena on tukea cis-tyttöjen ja -naisten sekä trans- ja muunsukupuolisten musiikki- ja bänditoimintaa, koska heidän on sukupuolensa tai yhteiskunnallisen taustansa takia vaikeampaa päästä mukaan ja löytää bändikavereita.
Särön puheenjohtaja Anna Pajala kertoo, miten hänet itse ohjattiin lapsena pianotunneille. Hänellä ei ollut mitään pianonsoittoa vastaan, mutta samaan aikaan hän salaa haaveili sähkökitarasta.
– Mulle ei jotenkin tullut edes mieleen, että voisin 14-vuotiaana ostaa sellaisen. Se oli silloin aivan käsittämätön ajatus.
Sen sijaan Pajala hankki itselleen akustisen kitaran, jolla hän opetteli sointuja. Soittaminen kuitenkin hiipui, koska soitto ei kuulostanut rokilta. Pajalan tarina on monelle tytölle tuttu, ja bändissä soittamisen aloittaminen on tyssännyt teininä esikuvien ja naispuolisten soittokavereiden puutteeseen sekä ennakkoluuloihin. Lisäksi moni musiikkia harrastanut on lapsena ja nuorena ohjattu sellaisten instrumenttien pariin, joiden on katsottu paremmin soveltuvan heille.
–Vaikka tytöiksi kasvatettuja olisi kannustettu musiikin pariin, heidän on täytynyt olla älyttömän hyviä voidakseen soittaa bändissä. Usein puhutaan siitä, että pojat saavat olla huonoja, vasta-alkajia ja mokata. Tytöille puolestaan ei riitä, että he ovat hyviä vaan heidän pitää osoittaa olevansa huippuja.
Särön leireillä tai treenitilassa ei tarvitse osata eikä jännittää itsensä häpäisemistä.
Aikuisetkin voivat aloittaa bändiharrastukseen
Tytöille suunnattu rokkileiritoiminta on alun perin lähtöisin Yhdysvalloista. Suomessa toiminta alkoi vuonna 2012, ja ensimmäinen nuorten bändileiri järjestettiin kaksi vuotta myöhemmin. Vastaavaa toimintaa järjestetään nuorille ympäri maailman, mutta Suomessa toimintaa on viime aikoina ollut erityisesti aikuisille. Anna Pajala itse osallistui Särön ensimmäiselle aikuisille suunnatulle bändileirille vuonna 2016 ja on ollut ja sen jälkeen mukana tekemässä jokaista leiriä.
– Esimerkiksi Helsingissä on tosi paljon nuorille mahdollisuuksia, ja siksi heille ei ole niin voimakasta tarvetta järjestää toimintaa. Aikuisten leiri puolestaan täyttyy päivässä, ja tuntuu, että sille on tosi kova kysyntä.
Pajala itse soitti leirillä ensimmäisen kerran sähkökitaraa ja kertoo, miten siistiä se oli. Sen jälkeen hän on eri kokoonpanoissa soittanut niin sähkökitaraa, bassoa, rumpuja kuin laulanut.
Leirille otetaan maksimissaan 20 osallistujaa. Vanhimmat ovat olleet viisikymppisiä.
– Toivoisin, että sitäkin iäkkäämmät löytäisivät meidät. Jos monilla kolmekymppisillä ei ole ollut ikinä mahdollisuuksia soittaa bändissä, niin kuusikymppisillä on ollut sitäkin vähemmän, Pajala sanoo.
Viiden päivän aikana leiriläiset kokeilevat aluksi eri instrumentteja ja valitsevat niistä itselleen mieluisimman. Seuraavaksi soittajat jaetaan musiikkikiinnostuksen mukaan bändeihin. Lyriikkapajassa bändit tekevät itselleen oman kappaleen ja harjoittelevat soittamaan sen. Leirin päätteeksi jokainen esittää oman kappaleensa toisille.
Moni jatkaa leirin jälkeen soittamista Särön treenitilassa. Tällä hetkellä aktiivisia on noin kolmisenkymmentä. Osa soittaa bändissä, osa treenaa yksinään. Lisäksi Särö pyörittää aikuisten rap-kerhoa. – Noin kerran kuukaudessa meillä on vapaamuotoinen tilaisuus, jonne osallistuvat monet leirillä olleet kirjoittamaan yhdessä kappaleita.
Bändileiri imaisi mukaan toimintaan
Parikymppiset Venla ja Robin osallistuivat viime kesän leirille ja perustivat sen jälkeen yhteisen bändin. Bändi on Venlalle ensimmäinen, jossa hän on tosissaan mukana. Venla kertoo soittaneensa teininä yksin huoneessaan syntetisaattorilla sekä isosiskon kitaralla ja lapsesta asti halunneensa olla laulaja. Hän ei kuitenkaan uskaltanut mennä mukaan poikien bändiin. Leirillä Venlalle konkretisoitui, että myös oman bändin perustaminen on mahdollista.
Robin puolestaan on soittanut ja laulanut aiemmin erilaisissa kokoonpanoissa myös poikien kanssa. Ero Säröön on iso.
– Särössä toiminta on herkempää ja tila turvallinen olla oma itsensä.
Robin kertoo, että mitä tahansa instrumenttia nuorena soittaneet päätyvät helpommin mukaan myös bänditoimintaan, koska heitä on ylipäätään kannustettu musiikin pariin ja heidän on siksi helpompi siirtyä bändipuolelle.
– Mutta etenkin aikuisena ilman aiempaa kokemusta voi tuntua liian myöhäiseltä aloittaa esimerkiksi rumpujen soitto, ja aloittelevilla nuorilla on paljon helpompi löytää vertaisia koulusta tai muualta. Aikuisena se on paljon hankalampaa.
Vertaistukea ja omanlaistaan terapiaa
Aikuisten leirit ovat monelle terapeuttisia kokemuksia. Leireillä tehdään lauluja esimerkiksi politiikasta, ihmisoikeuksista, ympäristöstä ja mielenterveysaiheista.
– Jotkut perustavat huumoribändin, mutta silti teksteissä on usein kantaaottava elementti mukana. Naisilla ja ei-binäärisillä transihmisillä on paljon, mistä he voivat nostaa esille epäkohtia, Anna Pajala kertoo ja jatkaa, miten hänen oma leiriläisistä koostunut bändinsä otti yhdessä kappaleessa vahvasti kantaa käytävään keskusteluun köyhyydestä:
Keitä sinä köyhä puuroa, metsästä voit kerätä marjoja, säästä sinä vähistä rahoista, on hyvä olla pahan päivän varalta.
Venla ja Robin puolestaan tekivät leirillä yhtyeensä kanssa poliittisen punk-biisin.
Särö järjestää jäsenilleen myös mahdollisuuksia esiintyä. Kesällä ja jouluna on keikat, joihin myös yleisö on tervetullutta. Treenitilassa treenaaville bändeille on oma tapahtumansa, jossa bändit voivat mahdollisimman matalalla kynnyksellä soittaa toisilleen ja testata uutta materiaalia.
Venla ja Robin ovat kesällä menossa keikalle myös tuttujen järjestämälle festivaalille, mutta enemmänkin keikkoja mahtuisi kalenteriin.
Tutustu Säröön netissä, facebookissa ja instassa.
Natasha Petrell
Kuva: Jaako Onkamo