” Kyllähän me työllistämään pystyttäisiin/ kun palkanmaksulta vain vältyttäisiin./ No onnistuuhan tuo, kun muuttaa lakeja,/ tuumi Sipilä, Orpo ja Soini.”
SOS-laulussaan vantaalainen laulaja/lauluntekijä Juha-Pekka ”Jp” Meronen (55) laulaa sotesta, kikystä ja nykyhallituksen metkuista. Hän tekee itse lauluistaan videot, ja löytää niihin uskottavaa kuvituskuvaa monipuolisen työkokemuksensa kautta.
Meronen arvostelee lauluissaan valtaapitäviä – puolueista riippumatta.
– Poliittista kotia minulla ei ole. Koen olevani ihmisten puolella, ahneutta ja monia instituutioita vastaan.
Meronen työskentelee kiinteistönhoitajana. Häntä ahdistaa muun muassa monikansallisten pörssiyhtiöiden – hallituksemme siunauksella – harjoittama ahneus. Ihmiset ja ympäristö on hänen mielestään päätetty uhrata ahneuden alttarilla.
– Olen ihmeissäni ja hämmentynyt siitä, ettei protestilauluille ole nykyisin sijaa. Olettaisi ihmisten ymmärtävän asemansa, mutta ehkä olen vain käsittänyt jotain väärin, Meronen miettii.
Jos haluamme saada työväenlaulut soimaan, pitäisi meidän Merosen mielestä määritellä sana työläinen uudelleen.
– Siinä on jotenkin kommariklangi, eikä kukaan halua olla kommunisti, ainakaan julkisesti, Meronen olettaa.
Merosen mielestä myös pienyrittäjien kannattaisi ymmärtää asemansa. Hekin ovat työläisiä, vaikka eivät itse sitä mieltä olisikaan. Onhan heidän toimeentulonsa täysin oman työpanoksen varassa ja asemansa usein huonompi kuin palkansaajien.
– Ihminen voi elättää itsensä omistamalla tai työtä tekemällä. Jos olet omistavaa luokkaa voit olla porvari, mutta jos joudut lähtemään aamulla duuniin, riippumatta siitä oletko yrittäjä vai työsuhteessa, olet työläinen.
– Jos tuon saisi lanseerattua, voisi työläisyys olla in, ja se taas voisi johtaa johonkin, Meronen tuumii.
JP Meronen keikkailee kapakoissa, klubeilla ja joskus päivikodeissakin. Kapakoissa hän ”vetää ihan perus-Suomipop-huttua”, mutta pyrkii esittämään pari kantaaottavaakin laulua aina kun se vain on ollut mahdollista.
– Ihmiset saattavat pyytää Irwinin lauluja, joissa on Vexi Salmen teksti. Minun korviini ne kuulostavat protestilauluilta, vaikka ne pyytäjät eivät ehkä sitä kuule.
Elämä opetti lauluntekijäksi
JP Merosta innostivat aikoinaan muiden muassa Neil Young ja Bob Dylan.
– He vaikuttivat musiikillaan siihen, että Vietnamin sota loppui.
Hän haluaa jatkaa samaa perinnettä omissa lauluissaan, joissa soivat myös vahvat Suomi-rock-vaikutteet.
Paras koulu kantaaottavan laulun tekijäksi on ollut Merosen laaja elämänkokemus sekä työskentely rautakaupan myyjänä, rekkakuskina, varaosamyyjänä, levyseppähitsaajana ja valomainosasentajana ennen nykyistä työtä kiinteistönhoitajana.
– Olin koulussa vitosen laulaja. Musiikki iski tajuntaani vasta punkrockin myötä.
Meronen hommasi kitaran ja omaksui punk-asenteen. Hän osallistui Lepakkoluolan valtaukseen ja kävi Koiton salin ”perjantaigeimeissä”. Siellä harrastajabändit ja -artistit pääsivät perjantaisin kokeilemaan keikkailua.
– Olin silloin nuori ja innokas kundi ja pääsin ilmaiseksi sisään, kun toimin roudarina.
Armeijan jälkeen seurasi soittotauko, kunnes hän tarttui kitaraan jälkeen vasta vuosituhannen vaihteessa. Silloin alkoi myös hänen uransa lauluntekijänä.
– Olen tehnyt omakustannelevyjä, ja jotkut lauluistani ovat soineet radiossa. Kirjoitan biiseihini elämän karheudesta, eriarvoistumisesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Laulan myös elämän hyvistä asioista. Olen lauluntekijänä itseoppinut.
Meronen kirjoittaa lauluja rauhalliseen tahtiin ja keikkailee harvakseltaan, mikä oli tietoinen valinta.
– Enemmän tehdessäni huomasin väsyväni, ja musiikki muuttui työksi, mikä ei ole tarkoitus. Nyt julkaisen biisin kerrallaan. Se sopii minulle hyvin, koska biisin lisäksi olisi oltava video ja niiden tekeminen on työlästä ja kallista.
Työväenlaulujen kirjoittaminen ei ole hänelle itsetarkoitus. Hän löytää aiheet omasta ja ympärillään olevien ihmisten elämästä.
– Sanoituksissa pitää sanoakin jotain, ja minun on pystyttävä seisomaan laulujeni takana. Kantaaottava laulu on onnistunut, jos se saa ihmiset ottamaan päänsä pois puskasta ja ajattelemaan.
Tiina Pelkonen
Kuva Jussi Liimatta
JP Meronen
Vantaalainen laulaja/lauluntekijä Juha-Pekka ”Jp” Meronen (55) laulaa sotesta, kikystä ja Sipilän hallituksen metkuista. Hän tekee lauluistaan videot ja löytää niihin kuvituskuvaa työelämästä.
Meronen keikkailee kapakoissa, klubeilla ja joskus päiväkodeissa. Paras koulu kantaaottavan laulun tekijäksi on ollut elämänkokemus sekä työskentely rautakaupan myyjänä, rekkakuskina, varaosamyyjänä, levyseppähitsaajana ja valomainosasentajana ennen nykyistä työtä kiinteistönhoitajana.
– Olen tehnyt omakustannelevyjä, ja jotkut lauluistani ovat soineet radiossa. Kirjoitan elämän karheudesta, eriarvoistumisesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Laulan myös elämän hyvistä asioista. Olen lauluntekijänä itseoppinut.
SOS
Säv ja san JP Meronen
On meillä kaivoksia, ydinvoimaloita
Muutamia suljettuja sairaaloita
Ja näilläkö me saadaan Suomi nousemaan
Hei, Sipilä, Orpo ja Soini.
Kun me sote saadaan sopivasti solmuun,
ja kansa kikyn kanssa syvään kyykkyyn,
Niin tuoko Kiina tehtaat tänne takaisin?
Vai miten, Sipilä, Orpo ja Soini?
Kansa täällä huutaa SOS! Eikä kukaan kuule SOS!
Ihan oikeesti nyt SOS! Ei pidä myydä kotimaata, ei pientä palaakaan.
Kyllähän me työllistämään pystyttäisiin,
kun palkanmaksulta vain vältyttäisiin.
No onnistuuhan tuo, kun muuttaa lakeja,
tuumi Sipilä, Orpo ja Soini.
Työttömät ne pannaan palkattomaan työhön.
Duunareille lisää reikiä vyöhön.
Opiskelijat me unohdetaan kokonaan,
niinkö, Sipilä, Orpo ja Soini?
Kansa täällä huutaa SOS jne
Tuli Bernerikin sopivasti Suomeen.
Huomasi kai meidän maantieverkon luoneen.
Mitä siitä seuraa, mä en lähde arvaamaan.
Sen tekee Sipilä, Orpo ja Soini.
Pari ongelmaa on vielä ihan pientä,
kun edes media ei puhu meidän kieltä.
Ja tuon perustuslain kai voisi lopettaa,
vai mitä, Sipilä, Orpo ja Soini?
Kansa täällä huutaa SOS jne