Suomalainen työväenlaulu – Kisällilaulajien aikakausi -kirjasta on saatavilla äänikirjaversio. Aluksi entisaikojen nuorisomusiikki, kisällilaulut, halusi hauskuuttaa yleisöä. Myöhemmin mukaan tuli järjestötoimintaan agitoiminen, poliittinen pilkka ja henkilöihin kohdistuva mustamaalaaminen. Samaan aikaan osa kisälleistä halusi vain laulaa kansanlauluja, epäpoliittisia kupletteja tai anarkistisia/populistia lauluja.
Timo ”Tipi” Tuovinen kertoo olleensa erittäin imarreltu, kun Työväen Sivistysliitosta ehdotettiin äänikirjan tekemistä vuonna 2022 julkaistustaSuomalainen työväenlaulu – Kisällilaulajien aikakausi -kirjasta. Äänikirja julkaistiin osana TLS:n 105-vuotisjuhlaa syyskuussa 2024.
Kisällilauluissa otettiin kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin tai päivänpolitiikkaan, ja niiden tarkoitus oli sekä viihdyttää, kohottaa me-henkeä että jakaa tietoa. Tuovisen suurteos käsittelee kisällilaulun historiaa 1920-luvulta aina 1960-luvulle asti.
Vajaa viisisataasivuisessa kirjassa on mukana 155 kappaletta, joiden kautta kisällilaulun historia kulkee. Äänikirjaversiossa lauletut laulut elävöittävät kerrontaa. Teokseen valittiin mukaan viisitoista kappaletta. Poisjätettyjä Tuovinen joutui editoimaan jonkin verran, jotta äänikirja toimisi ilman niitä.
– Laulujen ingressitekstit esimerkiksi saattoivat sisältää sellaista tietoa, joka oli oleellista saada mukaan, ja näitä kohtia jouduin jonkin verran editoimaan, Tuovinen kertoo prosessista.
Varsinainen tekstiosuus, vajaa 400 sivua, on äänikirjassa kokonaisuudessaan. Kirjan lukijana on näyttelijä, ohjaaja ja mentori Eija Ahvo. Mukaan valitut kappaleet esittävät muusikot Veera Railio ja Merja Ikkelä.
Musiikki tuo kuunteluun väriä ja sävyjä
Merja Ikkelä muistuttaa, että kirjassa olevia nuotteja kaikki eivät välttämättä osaa lukea, jolloin he eivät saa kiinni melodiasta. Äänikirjassa musiikin kuulee laulettuna ja samalla laulut elävöittävät historiaa. Musiikki tuo myös sanoja paremmin esille tunteet.
– Musiikin voima on vahva, eihän meidän tarvitse kuin kuulla melodia jostakin, niin me siirrymme johonkin tapahtumaan, joka on itselle tapahtunut joskus, Eija Ahvo sanoo.
Näin kävi myös Ahvolle itselleen, kun hän luki kirjaa ääniversioksi.
– Mulle tuli välillä hirvittävä tarve päästä laulamaan mukana joku tuttu rallatus tai kertosäe, mitä äänikirjaa lukiessa tuli eteen, hän kertoo.
Timo Tuovinen toivoo, että ääniversion löytäisivät ne, jotka eivät tekstiversiota jaksa syystä tai toisesta lukea. Heidän joukkoonsa kuluu myös Tuovisen iäkäs äiti. Veera Railio haluaisi, että teoksen myötä tietoisuus siitä, mitä kisällilaulu on, kasvaisi ja myös nuoremmat ikäpolvet löytäisivät kappaleet ja niissä olevan ironian.
– Koko tämä traditio on aivan kuranttia kamaa myös tähän aikaan, kaikki irvileukaisuus ja muu, Railio nauraa.
Kantaaottavien tekstien vuoksi kisällilaulut saivat poliittisen leiman, mutta Tuovinen kertoo, että osa lauluista oli täysin epäpoliittista ja vain vajaa kolmasosa varsinaista poliittista laulua. – Suurin piirtein puolet oli anarkistista naputtamista tasaisesti kaikille yhteiskuntaluokille.
Aarrearkku työväenmusiikin historiaan
Eija Ahvo kertoo, miten ympäri maailmaa musiikin avulla on aina levitetty tietoa yhteiskunnallisista tapahtumista laulamalla ihmisille tärkeistä asioista ja miten tällaisen historiallisen tiedon säilyttäminen on äärettömän tärkeää.
– Laulun ja musiikin kautta tieto on levinnyt välillä hyvinkin järkyttävistä asioista. Esimerkiksi Chilen vallankaappauksen aikana vuonna 1973 juntan vastaisen liikkeen symbolin Victor Jaran sormet murskattiin juuri sen takia, että hän lauloi.
Tuovisen teos onkin Ahvosta mieletön kulttuuriteko, sillä työväen- ja kisällilaulujen historia on aina osa yhteiskunnan historiaa ja lauluissa on sellaista tietoa Suomesta, jota ei välttämättä löydy historiankirjoista. – Kirjassa on tutkittu tarkkaan, mistä syystä mikäkin lauluryhmä on perustettu, ja laulujen avulla tuodaan esille, mitä Suomessa on tapahtunut ja miten köyhää ihmistä kohdeltu.
Teosta lukiessaan Ahvo itse yllättyi siitä, miten hänen tanssiorkesterinaan pitämän Dallapén juuret olivatkin Rajamäen pojissa ja työväenlauluissa. Rajamäen pojat oli ensimmäinen kisälliyhtye, joka teksteillään sitoutti nuoria työväenliikkeeseen.
Veera Railio muistuttaa, miten myös tässä ajassa olisi tärkeä pohtia työväenluokkaisuutta. Kuuluvatko työväenluokkaan matalapalkka-alalla työskentelevät tai ilman vakinaista työnantajaa olevat? Entä yrittäjinä toimivat kulttuurialan edustajat?
– Ihmisten sosioekonomiset asemat muuttuvat. Siksi on tärkeää miettiä, kuka on vallan päällä oleva, kuka altavastaaja ja kenen lauluja voi laulaa.
Äänikirjaversio on avoimesti kuunneltavissa TSL:n verkkosivuilla, jonka lisäksi se on saatavilla yleisimmistä äänikirjapalveluista.
Natasha Petrell
Kuva: Jani Luoma