”…Se kirja kertoi kauheista
raa´oista veljesmurhista,
siin´ naimajutut mukavat,
muut tyhjät joutavat…
Siinä myös ”hurskaat” kuninkaat
kansojen kauhuvaltijaat,
ne kuulut juopotteluistaan
ja irstaudestaan…”
David Leivo: Laulu vuonna 2000
Nyt viimeksi olen kaivellut kirkon ja papiston vastaisia veisuja. Näitäkin meillä hoilottivat mölyköörit, niiden ykkösvihollisia olivat tsaarinvalta, porvarit ja edellisten rengit: Kirkko ja papisto.
Kirkonvastaiset veisut eivät olleet vain suomalainen ilmiö. Kun Charles Darwin oli vuonna 1859 julkaissut ”Lajien synty” kirjansa niin sen aiheuttamassa kohussa aiheesta tehtiin pilkkalauluja ympäri Euroopan. Uskoako papin Raamattua vai Darwinia? Pappi saarnasi pöntöstään maailmankaikkeuden olevan 6 000 vuotta vanha ja Metusalem olisi siitä ajasta elänyt 900 vuotta? Osa kirkkokansasta oli sitä mieltä, että ainakin tuollaisen väitteen esittäjä on suoraan apinan jälkeläinen.
Mölyköörit naljailivat laajasti myös Raamatun opetuksista nousevaa yhteiskunnan muuttumattomuuden tilaa: Nainen vaietkoon seurakunnassa, Keisarille mikä keisarille kuuluu jne. Nousevan työväenliikkeemme sanalla murjojat löysivät helposti reviteltävää myös virkavaltaisen ja osin venäjämielisenkin papiston arrogantista ylimielisyydestä ja pakenemisesta ”tuhatvuotisen satukirjan” sananselityksen taakse.
1840-luvulla Karl Marx hyökkäsi uskontoakin vastaan teorioitaan kehitellessään. Olisi jotenkin odottanut, että nämä, jo ennen evoluutioteoriaa esitetyt väitteet olisivat jotenkin nousseet esiin työväenliikkeen arkkiveisunikkareiden kirkkoteksteissä, sellaisia en kuitenkaan paljoakaan ole löytänyt. Nähtävästi Marxin teksteistä ei löytynyt sellaista karnevalisoinnin mahdollistavaa kulmaa kuin pappien puheista.
Kirkkoon pettyneet laulajat halusivat kirkosta eroon ja jättivät enenevässä määrin lapsensa kastamatta. Tämä aiheutti hallinnollisen ongelman: lapsia ”ei merkitty mihinkään kirjoihin”. Suomessa oli kuuluttava johonkin kirkkokuntaan, siviilirekisteri uskonnottomille perustettiin vasta vuonna 1923. Tuolloin siihen liitettiin n. 800 kastamatonta lasta, myöhemmin mahdollisuuden saatuaan heidän vanhempansa erosivat kirkosta ja liittyivät itsekin. Lukuisin lauluin kannustettiin eroamaan kirkosta ja lopettamaan ”papinsyöttiläiden lihottaminen”. Seuraavassa laulussa näkökulma on kääntynyt papin pään sisälle, siellä vallitsee aito pelko leveän leivän päivien päättymisestä. Melodia on vanhan koraalikirjan Daavidin psalmi numero 145.
2. Suomukset riisui saatana
ja pettäväisen kaarnan,
se juonissaan on voittanna,
ei auttanut mua saarnan:
helvettiusko haihtuvi
ja paimen parka laihtuvi,
kun lampaat hänest´ luopui.
3. Voi teitä jotka erootte,
helvetti teidät perii.
Ei auta siinä tietäkää:
siviilirekisteri;
jää kastamatta lapsenne
ja siunaamatta akkanne
syntiinsä, saastahansa.
4. On onnellinen ihminen
ken papin palkan maksaa,
ei kiusaajata kuuntele,
vaan vastaan panna jaksaa.
Tuo raha, voita, jyviä,
lahjoja luojan hyviä
sielunsa hoitajalle.
5. On suussa jumalattomain
nyt aina: – Pappi, pappi!
Tää järjen viepi kalloistain
ja aivan halkee sappi.
Silmissä taivas tummenee
ja korvissani kohisee
tuo pakanuuden kauhu.
6. Siis kuulkaa jumalattomat,
ja tarkkaan tietäkää se,
Ei ne jotk´ kirkost´ eroovat
hurskasten riemuun pääse.
Ei ne, jotk´ muistaa paimentaan
kadota päästä haiventa,
sen ”sana” todistaapi.
Työväenliike järjesti myös omia, uskonnottomia joulujuhliaan. Helsingin Työväentalolla pidettiin jouluna 1911 Sosialistien joulusaarna. Agitaattori Matti Turkia saarnasi tunnin, yhteislauluna vedettiin Internationale. Turkian saarnan sisältö aukeaa vaikka seuraavasta ”virrestä”. Melodia on P.J. Hannikaisen Karjalaisten laulu, ”Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa…”
2. Tuolla loistaa idän tähti,
Joka viittaa seimen luo.
Siitä valo kirkkain lähti,
Vapauden mi rauhan suo.
Näin tomppelit hymysuussa,
Valehurskaat huutaapi;
Vapaus vaikk’ ristinpuussa
Joulunakin roikkuupi.
3. Rauha maassa!-äänet soivat,
Valtaluokat toitottaa,
Palatsissaan hekumoivat
Samppania pulppuaa;
Riemusta kohoopi rinta,
Juhla heillä tää on verraton;
Palkkaorjain veren hinta
Riistäjät saa karkeloon.
4. Rauha maassa!- Idän manner
Verestä vaikk’ punottaa,
Hirmuinen on taisto tanner,
Tulimerta suitsuttaa.
Kanunat kun jyskää, pauhaa,
Kuularuiskut räiskyvät,
Katsos moista joulurauhaa
Kristikansat viettävät!
5. Rauha maassa – kaikkialla
Orjajoukot vaikeroi.
Uuvuksissa kahlein alla,
Solmupiiska selkään soi.
Maan mustissa uumenissa
Hiki, veremme vuotaapi,
Myllyissä ja tehtahissa
Surma meitä vaaniipi.
6. Ei idän tähtönen loista
Orjajoukon majoihin;
Rikkahitten asunnoista
Sen valo vaan välkkyypi.
Konnat köyhäin messiaksen,
Ristinpuulle ripusti,
Ja valejumalakseen
Kultapussin kruunasi.
7. Kohta koittaa uusi aika,
Aamurusko sarastaa;
Valon, vapauden taika,
Orjain kahleet katkoaa.
Nyt jo taivaan rantamilla,
Tähti uusi säteilee;
Tien viitta on raatajilla
Vapauden seimelle.
Raamattua tehtiin kyseen- ja naurunalaiseksi useammaltakin suunnalta. Erityisessä suosiossa olivat esimerkiksi Herran palvelijoiden ihmeelliset kohtalot. Niistä löytyy levytetty potpuri Laulava Unioni -levyltä muutaman vuoden takaa: olkaa hyvä.
Tipi 10.2.2025
