Koneet seis, rikkurit ulos! Lakon aikana on syytä laulaa

Keväällä 2022 noin 35 000 sairaanhoitajaa oli lakossa, joka koski 13:a sairaanhoitopiiriä. Lakkotapahtumissa ja -mielenosoituksissa laulettiin tiukkoja riimejä kisällilaulun tapaan. Riitta Rimpisalon teksti toimii Rovaniemen markkinoilla -sävelellä: ”Vastuunsa vois’ hallitus jo vihdoin viimein kantaa. Tahdon asia on meille kunnon palkka antaa”, ”Ilman joukkovoimaa meill’ ei voitonpäivä koita. Tehy hei, Tehy hei, Tehy hei, periks’ anneta nytten me ei!” ja ”Irtisanoutujat ootte tosi kova kasti, homma tämä katsotaan nyt aivan tappiin asti.”

Marja-Leena Torkin tekstin viesti suunnataan Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n toimitusjohtajalle Markku Jaloselle: ”Kun sä töistäs lähdet sano hellurei, hommat jäi. Joku sinut muka korvaa, näkis vain, ei käy näin! Tahdon asialla ollaan, eikö mahdu Markun pollaan, että korotuksen aika tullut on”. Laulu toimii Jos sull lysti on -sävelellä.

Taannoisista opiskelijamielenilmauksista puhuttiin mediassa opiskelijalakkoina. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n arkistonhoitaja Sanna Supponen kertoi, että yliopiston päärakennuksen valtauksen yhteydessä laulettiin yhdessä ainakin Nuoruustangoa (san. Anu Kaipainen, säv. Kaj Chydenius), joka on HYYn jäsenten tunnuslaulu, sekä laulua Kenen joukoissa seisot (san. Aulikki Oksanen, säv. Kaj Chydenius).

Postilakkovideossa tes on tulessa

Alkutalvella 2019 vantaalainenkiinteistönhoitaja ja lauluntekijä Juha-Pekka ”Jp” Meronen turhautui liittoon kuulumattomien kavereidensa asenteesta. Meronen on JHL:n jäsen, ja silloin liiton työpaikoilla oli työnseisauksia.

– Puolet porukasta oli sitä mieltä, että ei kannata osallistua, kun liittoon kuuluvat saa rahaa, mutta he eivät saa mitään.

Kun samaan aikaan myös postilaiset lakkoilivat, päätti Meronen ottaa siihen kantaa laulullaan.

– Tein tommosen laulun sitten siitä. Video kuvattiin kalliolla Tikkurilantien varrella niin, että Postin logo näkyy taustalla. Poltin siinä Paltan työehtosopimuksen.

Merosen laulussa korostetaan yhteispeliä: ” Yhteispeli kun on ainut keino, millä pärjätään, siksi mukaan täytyy tulla sinunkin. Jos ei kaveriin voi luottaa, ei voi luottaa mihinkään, senpä tähden tämän laulun kirjoitin…”.

Meronen julkaisi videonsa postilaisten keskusteluryhmässä, ja häneen otettiin yhteyttä Posti- ja Logistiikka-alan liitosta PAUsta.

– Kehuivat, että tää on hieno juttu ja pyysivät saada laittaa videon jonnekin.

Meronen ei tarkemmin muista, minne. Hän ilahtui siitä, että laulua arvostettiin, vaikka ei kuullut asiasta enää sen jälkeen. Paleface ja Laulava unioni puolestaan julkaisivat laulun Rikkurin synty (teksti tod. Reino Helismaa, säv. Stan Jones) ja omisti sen PAUlle. PAUssa jaettiin linkkiä ja ostettiin Laulavan unionin levyä lahjaksi jäsenistölle sekä tilattiin yhtye myös keikalle. Työväenmusiikin tutkija Timo ”Tipi” Tuovinen kertoo, että laulun tekoaikaan 1940-luvun lopulla Helismaa teki useimmat tekstinsä kokonaan nimettömänä. Siihen oli syytä: esimerkiksi Rikkurin synnyn teksti löytyi Kuopion käräjäoikeuden todistusaineistosta liittyen oikeudenkäyntiin, jonka seurauksena kisälliryhmä Kuopion lauluveikot tuomittiin sakkoihin.

Pahin vihollisemme: rikkuri

Elämän pahimpia kolauksia on, jos läheinen ihminen pettää. Ja tämä liittyy lakkoihin – miten? Tipi Tuovinen on havainnut, että suurin osa lakkoaiheisista työväenlauluista kertoo rikkureista. Rikkuri on se samassa sorretussa asemassa oleva työtoveri, johon työläisen tulisi voida luottaa. Siksi hänen väistymisensä yhteisestä työtaistelurintamasta tuntuu erityisen loukkaavalta.

Tuovisen mukaan rikkureista tuli lakkolaulujen suosituin aihe Jack Londonin vuonna 1908 kirjoittaman runon myötä: ”Sen jälkeen kun Jumala oli luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja vampyyrin, hänellä oli jotain kauheaa ainetta jäljellä, mistä hän teki rikkurin…” (suomennos Jorma Mäntylä).

– Taustalla oli itsesuojelua. Työnantajaa vastaan on uskallettu laulaa yleistä ”työväenluokka nousee taas” -sanomaa, mutta suoraan ei uskalleta sanoa, että työnantaja on paska jätkä, Tuovinen sanoo.

Ensimmäinen tunnettu suomalainen lakkolaulu on Streikkilaulu, jonka tekijää ei tunneta. Eivät entisaikojen radikaalit halunneet nimeään sortajien tietoon. Teksti löytyi faktori Robert Ahlstedtin leikekirjasta, ja melodia on sama kuin Emil Sivorin laulussa ”Eikä ne pienet linjaalirattaat…”. Laulussa ei haukuta rikkureita, ja se on sävyltään innostava ja iloinen: ”Eikä se vanha fyyrkanttilasku enää kauan kestä ja kestä, eikä ne faktorin uhkaukset streikkaamasta estä…”.

Suomalaisia lauluja ”rapakon” takaa

Lakkojen yhteydessä on aina laulettu, mutta suuri osa niihin tilanteisiin kirjoitetuista lyriikoista on jäänyt unohduksiin. Vaikeina aikoina jopa kapinallisten tekstien säilyttäminen kotona olisi voinut olla vaarallista.

Vuosi 1896 oli niin sanottu ”punainen lakkovuosi”, jolloin työläisradikalismi voimistui suurimmissa kaupungeissa. Silloin työnantajat toivat lakonmurtajia Venäjältä. Vuoden 1900 kirjapainolakkoa rikkomaan yritettiin värvätä ylioppilaita. Suomessa oli suurlakko vuonna 1906.

Tipi Tuovisen mielestä on varmaa, että näistä kaikista rytinöistä tehtiin lauluja. Mutta kukaan ei ole kaivanut niitä esiin.

– Ehkä Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoista jotain vielä löytyisi, Tuovinen arvioi.

Vuodelta 1908 tunnetaan nimimerkki A.S:n (Aatto Sirén?) Lakkolaisten laulu: ”enemmän sentään surkuttelen omia tovereita, joista tuli, niin kuin tiedät, lakkopettureita”.

– Myös välien kiristyessä ennen sisällissotaa tehtiin lakkoteemaisia lauluja, joissa on sellainen sävy, että kohta rytisee, Tuovinen kertoo.

Suomen vuosisadan alun työväenkulttuuri rikastui merkittävästi amerikansuomalaisten tuotannosta. ”Ameriikoissa” suomalaiset pystyivät kirjoittamaan hyvinkin kapinallisia laulutekstejä, koska eiväthän työnantajaosapuolen urkkijat viitsineet niitä ryhtyä kääntämään. Suomalaisia oli paljon järjestäytynyt anarkosyndikalistiseen Industrial Workers of the World (IWW) -ammattiliittoon. Senaikaisten laulujen pääroolissa esiintyy vanha tuttavamme rikkuri: ”… Missä hällä aivot lie, niit tuskin ollenkaan. Ei järkeä vaan käyttämään hän kyennyt milloinkaan. Miksi hänet luotihin, se arvoitukseks jää, hän kun aina ollut on vain Pölkkypää”. Tämä teksti tehtiin Joe Hillin Casey Jones -lauluun (säv. Eddie Newton). Laulu on vuodelta 2011, ja siinä Jones joutuu kuoltuaan taivaaseen ja sielläkin rikkuriksi enkelien ammattiliiton lakkoon.

Tuovinen kertoo amerikansuomalaisten kääntäneen IWW:n lauluja suomeksi, mutta käännökset olivat useimmiten varsin vapaita.

– He myös kirjoittivat omia runoja, joita ei sävelletty, tai tekivät niitä tunnettuihin melodioihin.

Lakkolaulu Pajalasta innostaa edelleen

Hilja Liinamaa-Pärssinen toimi vuoden 1918 sisällissodan aikaan Kansanvaltuuskunnan sosiaaliasian valtuutettuna. Palattuaan pakomatkalta Neuvostoliitosta hän joutui vangiksi, mutta vapautui vuonna 1921. Liinamaa-Pärssinen toimitti 1920-luvun lopulla kaksi Sosialidemokraattisen raittiusliiton julkaisemaa laulukirjaa. Hänen teksteistään Ilkka Hannulan säveltämä Lakkopäivinä on Kuriirit-ryhmän levyllä Kuuntele ääntä (Eteenpäin ETLP 330 1977): ”Yhteiskunta myrskyää, kansa nousee tuhatpäinen. Kaikki pyörät pysäyttää työläisjoukko jättiläinen”.

Sosialidemokraateilla ei vielä 1920-luvulla ollut lauluryhmiä, jotka olisivat tehneet laulunsa itse. Sen sijaan kommunistit kunnostautuivat ja nikkaroivat paljonkin riimejä, joissa sosialidemokraattiset ay-pomot kuulevat kunniansa.

– Niilo Wälläriä vihattiin ja hänestä tehtiin biisejä, Tipi Tuovinen kertoo.

Vuoden 1928 satamalakko oli vedenjakaja, joka innosti myös sosialidemokraatit lauluntekijöiksi. Silloin kokoomuslainen opettaja Martti Pihkala oli perustanut Vientirauha Oy:n. Vientirauhalla oli listoillaan henkilöstöä, jota pystyttiin nopeasti lähettämään eri puolille maata lakkoja murtamaan.

Demarinuoret ryhtyivät pilkkaamaan Pihkalan rikkureita. Sos.dem. Työläisnuorisoliiton laulumonisteessa on Pitkäkorvien marssin tekijäksi merkitty Kalle Kurikainen, joka oli Vihtori Huhdan salanimi. ”Täss´on sakki, joka painuu lakon murtohommiin. Rehellisen proletaarin meiningit vie pommiin. Hei, nokisielut vaikka oomme, tyydymme ain kohtaloomme, pitkät korvat meillä on…”

– Pitkäkorvilla tarkoitetaan, että rikkurit ovat aaseja, Tuovinen sanoo.

Hänen oma suosikkinsa lakkolaulujen joukossa on Lakkolaulu Pajalasta, näyte Pohjois-Ruotsin suomalaisten työväenlauluperinteestä. Pajala on Norrbottenissa, Suomen rajalla, sijaitseva kunta. Pajalan tietyöläiset perustivat ammattiliiton ja ryhtyivät lakkoon vuonna 1931 Tiehallituksen kieltäydyttyä palkkaneuvotteluista.

– Se sopisi malliksi nykyajan lauluntekijöille. Iloinen duuri ja medium-tempo, että kaikki tölväisyt ehtii kuulla. Laulu asettaa työnantajien käsittämättömät pyrkimykset naurunalaisiksi, Tuovinen sanoo.

Lakkolaulu Pajalasta on tämän jutun kirjoittajallekin läheinen. Siitä tuli Työväen Akatemian ensimmäisen kulttuuritoimintalinjan v. 1979–1981 tunnuslaulu, jota linjalaiset laulavat vieläkin kokoontumisissaan.

Vuoden 1956 yleislakko alkoi maaliskuun ensimmäisenä päivänä, jolloin myös presidentti Urho Kekkonen aloitti virkakautensa. Yleislakko pysäytti koko maan ja kesti 19 päivää. Se oli raskas lakkolaisille, koska pieniä avustuksia saatettiin jakaa vain pahimpaan ahdinkoon joutuneille. Ikävä kyllä ei ole tiedossa lauluja, jotka olisi tehty nimenomaan tämän lakon johdosta.

Metallin lakko vuonna 1971 oli merkittävä. Siltä ajalta Tipi Tuovinen tietää vain Arvo Salon tekstin, jota esitti Apeli Halinen.

– Laulussa sivutaan Metallin lakkoa, mutta v-uillaan vain taistolaisille, Tuovinen sanoo.

Tiina Pelkonen

Lähteet:
Ilpo Saunio & Timo Tuovinen: Suomalaisia työväenlauluja 1890–1938 (Tammi 1978)
Tapio Bergholm: SAK:n historia (Valkealan painokarelia 2013)
Timo Tuovinen: Suomalainen työväenlaulu – kisällilaulujen aikakausi (Rosebud 2022)