Yhteisöllinen tv-iltama tuli jäädäkseen, uskoo lauluntekokurssia ja -klubia etänä vetänyt muusikko Jukka Takalo.
Kyllä nyt kaduttaa, että en osallistunut etälauluntekokurssiin 11.–21. toukokuuta. Kurssia pidettiin neljänä arki-iltana klo 17–20 ja sen loppuhuipennus oli etäklubi perjantaina 22. toukokuuta klo 20 alkaen. Kurssille osallistui kymmenen taitavaa hittimaakaria, jotka esittivät klubi-iltana kurssin aikana valmistuneen tuotoksensa omassa kodissaan tai kesämökillään, missä silloin olivatkaan. Kurssia veti kokenut lauluntekijä ja kurssittaja Jukka Takalo ja sen tuottajina toimivat kulttuurituottajat Tuomas Finne Työväen Sivistysliitosta sekä Jutta Lithovius KSL-opintokeskuksesta.
Jukka Takalo veti kurssia Haukiputaalla omakotitalon autotalliin rakennetusta kotistudiostaan. Talvella hän veti vastaavan kurssin lähiopetuksena Jyväskylässä.
– Mielestäni etäkokoontumiset tekivät kurssista keskittyneen, ja parityötkin onnistuivat Zoom roomeissa. Opiskelijat pitivät niistä, vaikka työpari oli ventovieras ja tekstinpätkän tekemiseen annettiin vartti aikaa.
Perjantaisen etäklubin Takalo juonsi pelkille kameroille ja kuvaajille, mutta tunnelma oli kuin isonkin yleisön edessä.
– Ei se oikeastaan poikkea muusta esiintymisestä. Tärkeintä on läsnäolon ja rauhan tunne. Yleisö on ruudun toisella puolella, ja välitöntä palautetta saa chattikommenteista.
Takalo uskoo, että ”tapahtumallinen nettitelkkari” tuli jäädäkseen. Se ei ole livekekoilta pois.
– Lineaarisen telkkarin pitää olla hereillä, kun yhteisöllinen iltama-tv tulee netflixien rinnalle uutena formaattina, hän sanoo.
”Oli inspiroivaa kuulla muiden näkökulmia”
Helsinkiläiselle Pauli Leppäselle (63) lauluntekokurssi osui hyvään saumaan, koska ”kevät oli mennyt vähän nyhräämiseksi”.
– Kurssi potki liikkeelle ja oli sellaista konkreettista tekemistä, jota tarvitsin. Jukka avasi minulle uusia näkökulmia.
Leppänen on aiemmin työskennellyt Luonnonvarakeskuksessa projektipäällikkönä, mutta on nyt musiikkialan yrittäjä. Hän luki jo aiemmin kurssin tausta-aineistona toimineen Heikki Salon kirjan Kahlekuningaslaji – laululyriikan käsikirja (Like 2014).
Leppänen on tehnyt lauluja vuodesta 1997 alkaen ja julkaissut niitä kahdella omakustannealbumilla: Klovnin kyyneleet (2002) ja Öinen vonkamies (2007). Kurssin tuotoksena Leppäseltä syntyi laulu Rajamarketin kassalla, joka kertoo vauraan Suomen ja köyhemmän Venäjän rajasta.
Salka Orivuori (37) osallistui kurssiin kotoaan Riihimäeltä. Hän työskentelee Marttaliitossa kehittämispäällikkönä.
– Halusin kurssin avulla lähestyä laulun tekemistä sanoman kannalta. Oli inspiroivaa kuulla eri tekijöiden näkökulmia sekä saada uusia eväitä kantaaottavien laulujen tekoon, Orivuori sanoo.
Hän on aiemmin sanoittanut ja säveltänyt lauluja ja esittänyt niitä säestäen itseään pianolla tai kitaralla.
– Esiinnyn myös pienessä bändissä, jossa on lisäkseni kitaristi ja rumpali.
Kurssin aikana Orivuori teki laulun Puolisokea piste.
Idea lauluun oli tuore Helsingin sanomien juttu siitä, miksi maailma on suunniteltu miehille: tiede pohjautuu dataan, jotka on kerätty miesvaltaisesta väestöstä.
Laulu oli tehty erikoisesta näkökulmasta. Siinä kertojana oli algoritmi:
”Olen algoritmi etsin isoa dataa. Minun kaavojeni mukaan maailma mataa. Muka neutraali, johdan sua harhaan, unelmia niille jotka sopii mittoihin”
”Älä aseta rimaa liian korkealle”
Kuusamolaissyntyinen Mika Piipponen (37) asuu Hyvinkäällä. Hän työskentelee koulutussuunnittelijana ja tekee lauluja nimellä Mika Kitka. Kurssi ylitti hänen odotuksensa ja avasi kirjoittamisen blokkeja.
– Opin, ettei kannata asettaa rimaa liian korkealle eikä jättää biisiä kirjoittamatta siksi, että se sillä hetkellä kuulostaa hölmöltä. Irtonaisetkin ideat kannattaa kirjoittaa muistiin ja olla muutenkin systemaattisempi.
Piipponen lähestyi lauluntekoa nyt ensimmäistä kertaa teksti edellä. Aiemmin hän on vain ottanut kitaran käteen ja katsonut, mitä syntyy. Työnsä kautta hän on nähnyt paljon erilaisia ihmiskohtaloita ja kirjoittanutkin niistä.
– Nyt hain rohkeutta ottaa selvemmin kantaa sen sijaan, että tekisin vain taskulämpimiä lauluja.
Klubilla hän esitti korvamatona päähän tarttuvan sävellyksensä Maahan kaatuneet, jossa hän lähestyi unohdettua ja loppuun kulutettua kohtaloa tupajumien nakertaman eurolavan näkökulmasta:
”Voimme nostaa ylös maahan kaatuneet. Kääntää kylmän vastatuulen, antaa toisen tilaisuuden, voimme nostaa ylös maahan kaatuneet. Antaa jatko-osan niille tarinoille päättyneille, voimme nostaa ylös maahan kaatuneet”
Markus Asunta (40) työskentelee pappina Nurmijärven seurakunnassa ja esiintyy myös skandinaavista, kelttiläistä ja irlantilaista kansanmusiikkia soittavissa bändeissä Himmeli ja Petty Pilgrims. Klubilla hän esitti laulunsa Tyhmyys on loppu, joka pohjautuu aamuöiseen tilanteeseen parikymmentä vuotta sitten nakkikioskin jonossa: vanha nainen oli tokaissut jonottaville nuorukaisille: pojat, tyhmyys on loppu.
– Nykyisin sitä urpoilua tapahtuu snägärijonojen sijaan netissä nimellä ja naamalla. Se on käsittämätöntä, Asunta sanoo.
Hänen mielestään olisi sivistyneempää tehdä vaikkapa laulu kuin aloittaa ”fleimisota” netissä.
– Lauluni viimeinen säkeistö oli hankalinta keittää kokoon.
Se kuuluu näin: ”Tänään mä nään ettei enkelitkään kaikkea sentään tiedä. Jos tyhmyys ois loppu, vois oikeus ja rauha eteenpäin toisiaan viedä. Internetissä kukoistais myötätunto, ei tarttisi räksyttää. Lempeys ja ymmärrys ohjata vois päättäjää ja äänestäjää”
Edellä mainittujen lisäksi lauluntekokurssin aikana valmistuivat ja klubilla esitettiin: Juha T:n Me ollaan niin hävitty tää, Kreeta H:n Ystäväni Yrtti, Pirjo K:n Valtion rautatiet, Terho Oksmanin Elämää, elämää, Caritan Tää laulu, Heidi Koskinen-Järvisalon Kun te nukutte.
Tiina Pelkonen