”Maailman tunnetuin rauhanlaulu” syntyi lentokoneessa 70 vuotta sitten

Tunnetuimman rauhanlaulun valinta riippuu tietysti siitä, keneltä kysytään. Tasavertaisesti siitä voisivat kilpailla ainakin John Lennonin Imagine (1971), Bob Dylanin Blowin’ in the Wind (1963) – ja Pete Seegerin Where Have All the Flowers Gone (1955). 

Pete (Peter) Seeger (1919–2014) syntyi New Yorkissa musikaaliseen vasemmistolaisperheeseen. Isä Charles Seeger oli säveltäjä, musiikintutkija ja yksi etnomusikologian perustajista Yhdysvalloissa. Setä Alan Seeger oli tunnettu sotarunoilija, joka kaatui ensimmäisten amerikkalaisten joukossa Euroopassa I maailmansodassa.

Pete aikoi toimittajaksi, mutta ei saanut alan töitä ja huomasi pian ansaitsevansa elantonsa sillä, mitä muutenkin teki: laulamalla ja soittamalla. 1941 hän perusti The Almanac Singers -lauluryhmän yhdessä Millard Lampellin, Lee Haysin ja Woody Guthrien kanssa.

Yhdysvaltojen liityttyä II maailmansotaan Seeger värvättiin konserttikiertueelle viihdyttämään sotilaita kotimaassa. Kun häneltä myöhemmin kysyttiin, mitä hän sodan aikana teki, oli vastaus: ”Soitin kitaraa ja banjoa.”

Kylmän sodan kulttuurivainot

1950-luvulla kylmän sodan aikana moni folkmuusikko joutui senaattori Joseph McCarthyn johtamien poliittisten vainojen kohteeksi. Seegeriäkin epäiltiin kommunistiksi, ja häntä kuulusteltiin elokuussa 1955 epäamerikkalaista toimintaa tutkivan komitean edessä.

Seeger oli ollut Yhdysvaltain kommunistisen puolueen (CPUSA) jäsen, mutta hän erosi siitä jo 1949. Stalinin kuoltua 1953 paljastukset tämän julmuuksista ja Unkarin kansannousu 1956 vieroittivat hänet lopullisesti neuvostokommunismin ihailusta.

Syytteet Seegeriä vastaan kuitenkin pysyivät voimassa ja estivät muun muassa esiintymiset kaikilla valtakunnallisilla tv- ja radiokanavilla. Vasta 1962 epäilyt ja niihin liittynyt ehdollinen vankeustuomio kumottiin. 

Innoittajana kasakkalaulu

Lokakuussa 1955, pian kuulustelujen jälkeen, Seeger oli lentokoneessa matkalla Ohiossa sijaitsevaan Oberlin Collegeen – yhteen harvoista paikoista, jotka McCarthyn puhdistusten aikana tarjosivat hänelle esiintymisiä.

Taskustaan Seeger löysi lappusen, jolle oli kopioinut kolme riviä vuotta aiemmin lukemastaan Mihail Solohovin romaanista Hiljaa virtaa Don. Kohtauksessa Donin kasakat ratsastavat liittymään tsaarin armeijaan, laulaen perinteistä kasakkalaulua Koloda-Duda. Suomennoksessa alkusanat kuuluvat seuraavasti:
Missä kauniit hanhet on?
Kaislikossa kaakottaa.
Sano missä kaislat on.
Neidot pois ne poimineet.
Missä neidot nuoret on?
Sulhon mukaan rientäneet.
Kasakat nyt missä lienee?
Sotaan julmaan sortuneet.
(Mihail Solohov: Hiljainen Don, osa I. Suom. Elias Siippainen. Kustannusosakeyhtiö Smia, Helsinki 1944.)

Seeger kirjoitti 20 minuutissa sanat, joissa toistuvat rivit long time passing ja when will they ever learn. Melodian hän lainasi folkmuusikoiden joustavaan tapaan irlantisesta tukkilaislaulusta Johnson says he’ll load more hay.

Seeger levytti laulun kolmisäkeistöisenä vuonna 1960. Joe Hickerson lisäsi siihen kaksi säkeistöä, jotka tuovat mukaan ikuisen kiertokulun: sotilaat ovat haudoissa, joita peittävät uudet kukkaset.

Eikö milloinkaan viisastu ihminen?

The Kingston Trio (1961) sekä Peter, Paul ja Mary (1962) tekivät kappaleesta lopulta listahitin. Marlene Dietrich teki sen tunnetuksi saksaksi nimellä Sag mir wo die Blumen sind (1962) sekä ranskaksi nimellä Qui peut dire où vont les fleurs?

Saksankieliset sanat teki Max Colpet, amerikanjuutalainen, taustaltaan venäläissaksalainen kirjailija, jonka vanhemmat kuolivat  keskitysleireillä. Seegerin mielestä saksankielinen käännös on jopa parempi kuin hänen alkuperäinen sanoituksensa.

Suomessa laulun levytti ensimmäisenä Kukonpojat-yhtye (Seppo Porkka, Jouko Eräkare, Jukka Kuoppamäki ja Tapio Lipponen) vuonna 1965. Minne kukat kadonneet –version sanat teki Saukki (Sauvo Puhtila) nimimerkillä Veikko Vallas.

Myös Elvi Sinervo suomensi laulun 1960-luvulla. Minne joutui kukkaset on uskollinen alkuperäistekstille; Saukin mitäänsanomattoman ”voi milloin muistat sen” -säkeen sijaan Sinervo kysyy ”voi, eikö milloinkaan viisastu ihminen?”

Where Have All the Flowers Gone on levytetty yli sata kertaa, muun muassa baskin, valkovenäjän, bengalin, katalaanin, kiinan, heprean, kroatian, tsekin, unkarin, islannin ja esperanton kielillä. Vuonna 2010 The New Statesman -lehti listasi sen ”Top 20 Political Songs” -luetteloonsa.

Merja Minkkinen

Kuuntele Marlene Dietrichin tulkinta UNICEF-gaalassa vuonna 1962.