Jean Sibeliuksen sävelrunoelma Finlandia valmistui vuonna 1899. Aikalaisille teos oli kannanotto kansallisen itsenäisyyden puolesta ja Venäjän sortotoimia vastaan. Myöhemmin Finlandian sanoituksissa on ylistetty isänmaata, rauhaa, vapaamuurariutta ja Jumalaa, kunkin tekijän maailmankatsomuksen mukaan.
Ensimmäisen, tuntemattomaksi jääneen tekstin hymniosaan laati Jalmari Finne jo vuonna 1907. Seuraavat sanat kirjoitti vuonna 1919 New York Timesin amerikansuomalainen toimittaja ja musiikkimies George (Yrjö) Sjöblom (1899–1971).
Sjöblom toimi 1930-luvulla Uuden Suomen New Yorkin kirjeenvaihtajana ja osallistui oikeistolaisen Kalevan Ritarien ja New Yorkin kansallisseuran toimintaan. Hän oli mukana perustamassa New Yorkin Laulumiehet -kuoroa 1920 ja järjesti Ylioppilaskunnan Laulajien ja Mieskuoro Finlandian konserttimatkat Yhdysvaltoihin 1930-luvulla.
Oi Luoja suuri, päivän suo jo koittaa,/ hälvennä huoli, min vallas’ on maa,/ suo aamun auringon yön kauhut voittaa,/ tyynnytä myrsky mi raivoaa./ Antaos Suomelle Sun armosi vaan,/ suo elo rauhaisa ja onnea!
(Yrjö Sjöblom 1919)
Ei tehty laulettavaksi
Sibelius ei Finlandian sanoituksiin ihastunut. “Sehän on tehty orkesteria varten, mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda”, hänen kerrotaan sanoneen Yrjö Sjöblomille. Tenori Wäinö Solan tehtyä oman sanoituksensa vuonna 1937 Sibelius taipui sovittamaan Finlandia-hymnin mieskuorolle – sekä Sola että Sibelius olivat vapaamuurareita. Teoksen ensiesitys oli Helsingissä Pyhä Johannes -loosissa huhtikuussa 1938
Mieskuoro Laulu-Miehet tilasi vuonna 1940 runoilija V.A. Koskenniemeltä nykyään yleisesti tunnetut Finlandia-hymnin sanat. Niissä näkyy ajan poliittinen tilanne: ”yön uhka” viittaa tietenkin Neuvostoliittoon ja talvisodan torjuntavoittoon, ”pääs seppelöimä suurten muistojen” Suomen myyttiseen menneisyyteen nykyisiä rajojaan isomman valtakunnan osana.
Rauhanlaulusta virreksi
Jo ennen Koskenniemeä Yhdysvalloissa julkaistiin hengeltään täysin erilainen Finlandian sanoitus. Lloyd Stone (1912–1993) syntyi Kaliforniassa ja valmistui 1934 University of Southern California -yliopistosta pääaineenaan musiikki. Samana vuonna hän kirjoitti runon, jonka Ira B. Wilson sovitti Finlandian melodiaan. A Song of Peace: A Patriotic Song ilmestyi Lorenz Publishing Companyn kustantamana. Se tunnettiin myös alkusanojensa mukaan nimellä This Is My Song.
Vaikka Stonen runo on ilmestynyt yhteensä 26 virsikirjassa, mikään ei viittaa siihen, että hän olisi itse ollut erityisen uskonnollinen. Vuonna 1936 hän muutti sirkuskiertueen mukana Havajille, missä eli pitkään elättäen itsensä säveltäjänä, studiomuusikkona, runoilijana ja kuvataiteilijana.
1930-luvun lopulla A Song of Peace nousi suosioon metodistikirkon Wesleyan Service Guildin parissa. Killan sihteeri pyysi teologi Georgia Harknessia (1891–1974) antamaan sanoille lisää kristillistä sävyä. Harkness kirjoittikin virteen kolmannen säkeistön. Kaikki virsikirjat eivät kuitenkaan lisäystä julkaisseet.
Jumala vai hallitsijat?
Mikko Perkoila sai Stonen sanoituksen amerikansuomalaiselta mieheltä matkallaan Yhdysvalloissa vuonna 1982. Tekstin alkuperää ei tiedetty, joten se julkaistiin Song of Peace -nimellä tuntemattoman tekijän sanoituksena Rauhanlauluja II -kirjassa (1984). Tässä versiossa säe ”God of all the nations” on korvattu sanoilla ”rulers of the nations”. Perkoila on myös kääntänyt tekstin suomeksi.
Tunnetuin Stonen tekstin tulkki on Joan Baez, joka on esittänyt sitä Finlandia Hymn -nimellä kiertueillaan sekä livealbumeilla Bovery Songs (2005) ja Amnestyn 50-vuotisjuhlalevyllä Mitä vapaus on (2011). Baez on jopa kirjannut sanoituksen omiin nimiinsä. Michael Mooren ohjaamalla Slacker Uprising -dokumenttivideolla hän väittää Finlandian olevan Suomen kansallislaulu – inhimillinen erehdys, kun muistaa, että meilläkin on ehdotettu Frederic Paciuksen mahtipontisen Maamme-laulun korvaamista Sibeliuksen sävelmällä.
Finlandiaa on ilman sanojakin käytetty luomaan isänmaallista tai sankarillista tunnelmaa, kuuluisimpina Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan loppukohtaus ja Anssi Tikanmäen rock-sovitus Mika Kaurismäen Arvottomat -elokuvaan (1982).
Finlandia-hymni valittiin myös Nigeriasta vuonna 1967 irtautuneen lyhytikäisen Biafran valtion kansallislauluksi nimellä Land of the Rising Sun. Sibeliuksen perikunnalta ei luultavasti kysytty lupaa tässäkään yhteydessä.
Teksti: Merja Minkkinen
Kuva: Rauhanlauluja-kirja, sivu 88
Lähteitä:
Vesa Sirén: Pankkiholvista paljastui Sibelius-käsikirjoituksia. Helsingin Sanomat 9.10.2022.
Merja Hurri (toim.): Rauhanlauluja II. Rauhankirjat 1984.
A Song of Peace
san. Lloyd Stone (1934)
This is my song, Oh God of all the nations,
A song of peace for lands afar and mine.
This is my home, the country where my heart is;
Here are my hopes, my dreams, my shrine.
But other hearts in other lands are beating.
With hopes and dreams as true as mine.
My country’s skies are bluer than the ocean,
And sunlight beams on cloverleaf and pine.
But other lands have sunlight too and clover,
And skies are everywhere as blue as mine.
O hear my song, Oh God of all the nations,
A song of peace for their land and mine.