Moni venäläisartisti on äänestänyt Putinia vastaan jaloillaan ja lähtenyt maasta. Millaista musiikillista vastarintaa Venäjällä harjoitetaan? Otetaanko laululla kantaa?
“En voi viihdyttää kuulijoita samaan aikaan, kun venäläiset ohjukset moukaroivat Ukrainaa.”
Näin perusteli supersuosittu venäläinen hip hop -artisti Oxxxymiron peruessaan viime keväänä kuusi konserttiaan Moskovassa ja Pietarissa.
“Kaikki sanovat aina olevansa rauhan puolella ja sotaa vastaan, mutta haluan painottaa, että olen nimenomaan tätä sotaa vastaan; tätä Venäjän hyökkäystä vastaan. Mielestäni se rikos.”
Oxxxymiron (Miron Fyodorov) oli yksi niistä tuhansista venäläisistä taiteen ja tieteen edustajista, jotka irtisanoutuivat Putinin toimista ja tuomitsivat hyökkäyksen Ukrainaan heti kun se tapahtui. Vetoomukset, sosiaalisen median päivitykset, avoimet kirjeet ja mielenosoitukset olivat keinovalikoimassa, mutta ottaako laulu Venäjällä kantaa? Näkyykö ja kuuluuko sota jo venäläisessä musiikissa?
Sensuurin pitkä historia
Muusikot ottavat tällä hetkellä enemmän kantaa henkilöinä, mutta eivät välttämättä kirjoita tilanteesta lauluja. Näin arvelee aktivisti ja toimittaja Antti Rautiainen. Hän on aiemmin asunut 12 vuotta Venäjällä ja seuraa yhä maan tapahtumia tiiviisti.
Vallitsevan järjestelmän ja valtaapitävien kritisoimisesta (tai tukemisesta!) taiteen keinoin on Venäjällä ja Neuvostoliitossa vuosikymmenien perinne. Lähihistoriassa, 2000-luvun alussa maassa toimi esimerkiksi sekä stalinistisia yhtyeitä että anarkistisia HC-punk-bändejä. Tässä jutussa käsitellään muutamin esimerkein lähinnä Ukrainan sodan aiheuttamia reaktioita musiikin kentällä.
Muutama sananen silti sananvapaudesta, jota on Venäjällä kavennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana jatkuvasti. Maan hyökättyä Ukrainaan otetta tiukennettiin entisestään kiristämällä lakia, jolla sekä median että rivikansalaisten sananvapautta voidaan rajoittaa. Sotaa ei esimerkiksi saa kutsua sodaksi eikä sotatoimia arvostella. Lain rikkomisesta voi saada tuntuvia sakkoja, tai jopa vuosia vankeutta.
Vaikka lainsäädäntö mahdollistaa rankaisemisen, ainakaan vielä ei ole rakennettu systeemiä lain valvomiseen, sanoo Antti Rautiainen. Hän vertaa tilannetta Valko-Venäjään, jossa valitettavan hyvällä menestyksellä on jo vuosia sovellettu vastaavaa lakia, ja satoja toisinajattelijoita on vangittu.
Silti Venäjälläkin esimerkiksi yli 16 000 sodanvastaisiin mielenosoituksiin osallistunutta ihmistä on pidätetty. Tämä on se maisema, jossa musiikintekijät ja muu kulttuuriväki nyt toimii. Muun muassa pietarilaisyhtye Shortparisin keulahahmo Nikolai Kamyagin pidätettiin helmikuussa tämän osallistuttua sodanvastaiseen protestiin.
Antifasistista toimintaa lähellä olevat (punk)bändit ovat olleet ahtaalla aiemminkin. Myös joidenkin suuremman yleisön artistien toimintaan on viimeisen kymmenen vuoden aikana yritetty puuttua. On ollut esimerkiksi tekaistuja huumesyytteitä, Rautiainen kuvailee.
Hänen mukaansa musiikissa kantaa otetaan usein vertauskuvin, mutta on vallanpitäjistä puhuttu suoraankin. Hän pitää Pussy Riot -ryhmää ja siihen kohdistunutta vainoa jonkinlaisena vedenjakajana. Pussy Riot tosin oli enemmän performanssiryhmä kuin bändi, ja heissä kaihersi eniten se, miten ja missä he esiintyivät kuin se mitä sanoivat.
Näkyvät rap-artistit sotaa vastaan
Rap-artisti Morgernshternin YouTube-kanavalla on 11,8 miljoonaa tilaajaa. Räppärin maaliskuussa julkaisema video 12 on melko geneeristä alan kuvastoa ja sanastoa urheiluautoineen ja vähäpukeisine naisineen. Taustalla seisoo kuitenkin rauhanmerkkejä kantava mielenosoittajien joukko ja videon lopussa kuullaan rap-tuottaja Palaginin äidin ukrainalaisesta pommisuojasta pojalleen lähettämä viesti.
Musiikkivideo päättyy tuottajaan viittaavaan tekstiin: “Hän on ukrainalainen. Minä olen venäläinen. Me teemme musiikkia yhdessä. Koko maailmalle. Me haluamme rauhaa, me haluamme ystävyyttä.”
Tällaisia viestejä ja Ukrainan tukemista ilmaistaan useiden venäläisartistien Youtube-videoilla ja sosiaalisen median tileillä.
Viidestä räppäristä koostuva Kasta-ryhmä julkaisi yhteisen lausunnon Instagramissa (joka nyt on Venäjällä estetty). Siinä he kertoivat kieltäytyvänsä kategorisesti osoittamasta minkäänlaista tukea Venäjän “sotilaalliselle operaatiolle”, joka faktisesti on sota. “Sille ei ole mitään oikeutusta.”
Myös Kastan YouTube-videoilla on kymmeniä miljoonia katselukertoja.
Rauhankonsertteja ja rahakeräyksiä
Noize MC (Ivan Alexeyev) järjesti yhdessä Monetochkan (Liza Girdymova) kanssa Euroopassa kiertueen, jolla he keräsivät rahaa humanitääriseen apuun Ukrainassa. Noize MC on julkaissut myös kappaleen Ausweiss, jossa vertaa nykyhetkeä natsien juutalaisvainoihin. Myös toisen maailmansodan aikana moni käänsi katseensa pois eikä ottanut kantaa, mikä teki heistäkin syyllisiä. Videolla kappaleen ensiesitys keväältä, Voices of Peace -konsertissa.
Oxxxymoron puolestaan järjesti Russian Against War -hyväntekeväisyyskonsertit Istanbulissa, Lontoossa ja Berliinissä. Lontoon konsertissa esiintyi muun muassa yksi venäläisrockin tunnetuimmista hahmoista, Aquarium-yhtyeen perustaja Boris Grebenštšikov.
Lontoossa tällä hetkellä asuva artisti tuomitsi Venäjän hyökkäyksen ankarasti. “Ihmiset, jotka aloittivat tämän sodan, ovat hulluja. He ovat häpeäksi Venäjälle.”
Lauluissaan Grebenštšikov on monitulkintaisempi, mutta on sodan alettua julkaissut Youtube-kanavallaan muun muassa kappaleen Vorozhba (noituus). Siinä pimeät loitsut kasvattavat arkkuja sydämiin, mutta pyydetään ja toivotaan valon vielä palaavan.
Toinen venäläisen rockin järkäle, DDT-yhtyeen laulaja Juri Ševtšuk on puhunut kuuluvasti Venäjän sotatoimia vastaan. Hän on myös käyttänyt säännönmukaisesti kiellettyä sota-sanaa. Toukokuussa videot Ufan kaupungissa pidetystä konsertista levisivät nopeasti. Konsertin alussa Ševtšuk piti pitkän sodanvastaisen puheen. Miksi ihmisiä tapetaan Ukrainassa, hän kysyi.
Kuuluisimmaksi nousi pätkä, jossa Ševtšuk toteaa, ettei isänmaa ole “presidentin perse”, jota pitää jatkuvasti suudella. Tästä ja muista puheistaan häntä odottanee oikeudenkäynti ja lisää sakkoja jo määrättyjen lisäksi.
“Sensurointi tuomittu epäonnistumaan”
Elektro-metalli-duo Ic3peak on suosittu myös Venäjän ulkopuolella. Sen musiikkivideoilla on hurjia, jopa 130 miljoonan katselukertoja YouTubessa. Duo on noussut esiin paitsi musiikillaan ja näyttävillä musiikkivideoillaan, myös vastustamalla Putinin hallintoa jo vuosien ajan. Yhtyeen toimintaa on häiritty ja pyritty estämään.
Nyt Venäjä on estänyt bändin VK-sivun (VK on maan suosituin sosiaalinen media), koska yhtye on julkisesti vastustanut sotaa. Myös Ic3peak toimii nyt ulkomailla ja on mm. lahjoittanut osan keikkatuloistaan Ukrainaan. He omistavat kuukausi sitten julkaistun videonsa Kiss of Death “Venäjän poliisivaltiolle, joka yrittää sensuroida meitä, mutta on tuomittu epäonnistumaan”.
Internetin blokkaamisen, riippumattoman median alasajon ja sensuurin vuoksi venäläisten on käynyt yhä hankalammaksi ilmaista todellisia mielipiteitään sodasta. Rahan kerääminen ja lahjoittaminen ukrainalaisille konserttien avulla ei siksi ole vain taloudellista tukea, vaan myös tapa saada äänensä kuuluviin.
Venäjältä pois lähteminen on yksi protestin muoto, samoin esiintymisten peruminen maassa.
Antti Rautiainen arvelee monen harjoittavan itsesensuuria turvallisuutensa vuoksi.
Samalla kun muusikot ovat vastustaneet sotaa ja kieltäytyneet esiintymästä Venäjällä, on Venäjä kostanut tämän laatimalla mustan listan artisteista, joiden esiintyminen maassa on käytännössä estetty.
Artistien esimerkillä on vaikutusta
– Suljetuissa yhteiskunnissa kantaaottavan ja vastavoimaa edustavan taiteen merkitys on tietenkin suurempi kuin avoimissa demokratioissa, sanoo Antti Rautiainen.
Rautiainen uskoo esimerkiksi, että nuorten suosittujen artistien näkyvällä sodan vastustamisella on vaikutusta siihen, mitä venäläisnuoret sodasta ajattelevat.
Kesäkuussa julkaistulla Little Big -yhtyeen Generation Cancellation -kappaleen videolla nuoret sotilaat ovat pelinappuloita rahavallan shakkilaudalla. Kansalaisia aivopestään valeuutisilla ja propagandalla. Videota on katsottu 9,5 miljoonaa kertaa. Instagramissa bändillä on lähes miljoona seuraajaa.
Pieni kotimainen musiikillinen mielenilmaus on Ukrainan kansallislaulu, joka soitetaan joka ilta Lappeenrannassa ja Imatralla, venäläisturistien suosimissa kaupungeissa.
Anna Paju
Kuvat: kuvakaappauksia artistien musiikkivideoilta