Terveiset Malagasta! Suomen Tietokirjailijat ry. antoi apurahan – kuvasin Kansan Arkistossa ja Työväen Arkistossa reilut parisataa sivua asiakirjoja lähdeaineistoksi ja livahdin Espanjaan mölyköörikirjaa kirjoittamaan. Kiitokset taas avusta Janne Kuusistolle ja Heta Tolvaselle!
Maailmanlasten Kirkkokööri on toistaiseksi vanhin tunnettu mölykööri, joka aloitti vuonna 1907. Sen toinen johtaja oli Jalmari Joutsenniemi (1880–1955). Joutsenniemi kirjoitti enimmäkseen nimimerkillä Jali Joutsen, tosin hänellä oli lukuisia muitakin nimimerkkejä käytössä. Joutsenniemi kirjoitti tuhansia runoja ja laulutekstejä. Jalin jäämistö päätyi Työväen Arkistoon vasta vuonna 2019, ja pääsin sitä nyt penkomaan ensi kertaa, valtavan mielenkiintoinen aineisto.
Jalin tekstejä julkaistiin ainakin 15:ssä eri huumorilehdessä sanomalehtien lisäksi sekä itsenäisinä runo- ja laulukokoelmina. Tuulispää pilalehdessä alkoi jutustelu vuonna 1915 seuraavalla työnkuvauksella:
Joutsenniemi muistetaan ensisijaisesti Tammisaaren vankileirillä 1919 kansanlaulun melodiaan kirjoittamastaan laulusta ”Valkean vallan aaveet”, tässä AgitPropin esittämänä. Alkujaan tämä oli valssi, nelijakoinen sovitus tuo mielestäni tekstin hienosti esiin.
Jali paljastui monessa asiassa ensimmäiseksi Suomessa. Hän perusti esimerkiksi jo ennen sisällissotaa ensimmäisen ohjelmatoimiston työväenliikkeen palvelukseen ja ainakin Helsingin, todennäköisesti koko Suomen ensimmäisen ulkoilma/kesäteatterin. Henkilöhistoriaa on nyt kasassa parikymmentä sivua, seuraavassa lyhennelmää hänen teatteripuolen töistään.
Teatterimies Jali
Parikymppisenä, vuonna 1900, Jali perusti ensimmäisen näytelmäseurueensa Vesilahden työväenyhdistyksen yhteyteen. Seurueen ohjelmistosta ei ole tarkempia tietoja säilynyt, ne näyttävät kuitenkin olleen riittävän raflaavia: kirkkoherra tuomitsi saarnastuolista Jalin antikristukseksi. Tunteet Vesilahdella velloivat korkealla, paikkakunnalla sijaitsi myös Laukon kartano, jonka mailta tuohon aikaan alkoivat kuuluisat torpparien häädöt.
Tie vei Helsinkiin vuonna 1905. Joutsenniemi oli perustamassa, nähtävästi Suomen ensimmäistä, ulkoilmateatteria Seurasaareen. Tämän asian selvittely on vielä kesken. Taustayhteisönä lienee ollut näytelmäseura Kasvattaja ja vuosiluku mahdollisesti 1906–1909. Joutsenniemi myöhemmin tituleerasi itseään: Työläiskynäilijä Jali Joutsen, Pikku-Teatterin isä, Helsingin kesäteattereitten perustaja ym.
Suomen Työväen Teatteri perustettiin vuonna 1917. Teatterin perustamisen takana oli pettymys: Vanhasta Työväenteatterista oli tullut Kansanteatteri, siinä katsottiin mukana olevan liikaa ”vieraita voimia”. Aiemmin Joutsenlahti oli mukana myös Kasvattaja-näytelmäseuran toiminnassa, tällä näyttämöllä toimi myös Maailmanlasten Kirkkokööri. Tämän lähinnä ammattiosastojen kautta toimineen näyttämön toiminta oli loppunut jo aiemmin.
Suomen Työväen Teatterin perustamiskokouksessa näyttelijä Ida Kallio oli kaihoisasti muistellut osittain samojen henkilöiden aiemmin Seurasaaressa pitämää kesäteatteria. Tämän vuoksi päätettiin, että uusi teatteri hakee kaupungilta lupaa aloittaa samana kesänä näytännöt Seurasaaressa.
Lupa heltisikin ja puuhamies Joutsenniemi aloitti puutavaran hommaamisen näyttämön rakentamiseksi. Hän onnistui ”omilla keinoillaan” hankkimaan harvinaisen järeää puutavaraa, permantolankut olivat kokoa 2,5 x 8 tuumaa ja muut tarvikkeet samaa kaliiberia. Järjestysmiehet suorittivat rakennustyöt ilman palkkiota ja uusi, ajan oloissa harvinaisen tilava näyttämö valmistui kesäksi 1917.
Kesän näytäntökausi oli menestys. Joistakin sateisista sunnuntaipäivistä huolimatta pääsylipputuloja kertyi. Juhannusyön näytäntö oli aivan täynnä, ja teatterista tuli velaton, kaikki näyttämön rakennuskulut pystyttiin maksamaan. Summa oli siihen aikaan huomattava, 5 000 markkaa. Tuohon aikaan rengin vuosipalkka oli 400–500 markkaa, jos nyt työttömyyden ja ruokapulan vuonna 1917 töitä ylipäätään oli. Nykyrahassa tuo 5 000 markan rakennusbudjetti olisi noin 7 500 euroa.
Näyttämö asemoi itsensä työväenliikkeeseen ja piti yhteyttä tsaarinaikaisen Venäjän ”oppositioon” eli vuonna 1912 perustettuun Venäjän kommunistiseen puolueeseen. Sen jäseniä nähtiin usein esityksissä. Erikseen jälkeenjääneissä papereissa mainitaan vierailemassa ”Madame Collontay”. Arvovieraan puheen tulkkasi Helsingin poliisimestari Kustaa Rovio.
Vallankumouksen ytimessä
Samainen Rovio ja K.H. Wiik valmistelivat Venäjän takamailla, Suomen maaseudulla piileskelevän V.I. Leninin paluuta Pietariin vallankumousta johtamaan. Etsintäkuulutettu Lenin piti saada huomaamattomasti Helsinkiin. Rovio pestasi tutusta teatterista apuvoimat: …Kun Lenin siirtyi pakopaikastaan Karjalan metsätuvasta Helsinkiin, oli häntä hakemassa ja naamioimassa näyttämöstämme teatterin johtaja Kuusela ja johtokunnan jäsen Kallio…
Teatterin toimijat olivat vallankumouksen ytimessä muutenkin, Kalliosta tuli sisällissodan aikana punaisten yleisesikunnan tiedusteluosaston päällikkö.
Joutsenlahti oli utelias yrityksen suhteen. Kun hän tiesi Leninin junan saapumisajan Helsingin rautatieasemalle hän meni laiturille katsomaan suurmiehen saapumista. Kauhistuneena hän huomasi Leninin meikkien valuvan: Syksyllä me teatterimiehet jouduimme jo jännittävämpään leikkiin. Tällöin majaili Lenin tuntemattomana Kannaksella, ja meidän tehtäväksemme annettiin tuoda hänet naamioituna Helsinkiin… Lenin naamioitiin ja sijoitetiin makuuvaunun ylälavitsalle. Mutta miehen tuli siellä niin hiki, että kun päästiin Helsingin asemalle, olivat hänen maalatut kasvonsa aivan raitaiset. Onneksi kukaan ei siinä tungoksessa kiinnittänyt häneen enempää huomiota…
Levoton syksy 1917 oli teatterille vielä toiminnan aikaa, teatteri esiintyi Heimolan talossa. Talossa oli muitakin kuuluisia alivuokralaisia: Suomen eduskunta kokoontui samassa talossa, kunnes uusi eduskuntatalo valmistui vuonna 1931. Eduskunnan jälkeen vuokralaiseksi tulikin sitten tanssiorkesteri Dallapé.
Seuraavaksi oli vuorossa Pikku Teatterin toiminnan laajentaminen vuonna 1929. Pikku-Teatteri mainitaan ensimmäisen kerran Viertolan paperikaupan mainoksessa vuonna 1917. Se näyttäisi alkujaan olleen työnimi, jonka alla Joutsenniemi kumppaneineen teki iltamakeikkaa. Joitain esityksiä on varmasti ollut varastossa ja tilaajan toiveiden mukaan sitten tehtiin lisäsketsejä. Toiminta laajeni noin vuonna 1929 ja laajimmillaan se oli vuodesta 1936 eteenpäin. Teatteri toimi vuoteen 1945 saakka. Tästä ja monista muista Jalin hommista tarkemmin aikanaan tulevassa kirjassa.
Tipi 28.1.2024
