Onko työväenliikkeellä tulevaisuutta?

Tampereen työväenmuseo Werstaalla esillä oleva Alhaisolauluja-näyttely tarkastelee suomalaista työväenliikettä ja punaista Kemiä.
Joel Karppanen on keskittynyt dokumentaaristen valokuvasarjojen ja essee-elokuvien luomiseen. Runoilija Kössi Kaatran vuonna 1922 julkaistun runokokoelman mukaan nimetty näyttely Alhaisolauluja tarkastelee suomalaista työväenliikettä ja punaista Kemiä. Näyttelyn on kuratoinut Veikko Halmetoja.
Näyttelyssä Karppanen kysyy, onko työväenliikkeellä enää merkitystä saati tulevaisuutta. Alhaisolauluja muodostuu vuosina 2017–2019 kuvatusta dokumentaarisesta valokuvasarjasta, Polaroid-kuvia ja tekstiä rinnastavista diptyykeistä sekä videoteoksesta. Kokeellinen 12-minuuttinen näyttelyn nimikkoteos on esseefilmi työväenluokan kollektiivisesta muistista, traumoista ja haaveista. Kemiläinen työväenkuoro Ajan laulu vie matkalle halki vappukulkueiden ja työoikeustaisteluiden. Teos lainaa kuvastoaan muun muassa Aki Kaurismäen, Sergei Eisensteinin, Mikko Niskasen ja Charlie Chaplinin elokuvista.
Teossarjassaan Alhaisolauluja Karppanen jatkaa tavallisen ihmisen ja sosiaalisen maiseman kuvaamista. Työprosessi on ollut samalla matka hänen omille poliittisille juurilleen Vasemmistonuorissa. Tällä näyttelyllä hän palaa poliittiseen keskusteluun ja asemoi itseään yhteiskunnallisen taiteen tekijänä.
Kemin, Suomen vasemmistolaisimman kaupungin kautta avautuu tuore näkökulma poliittiseen historiaamme ja nykyhetkeen. Kemin punainen perintö kumpuaa metsä- ja paperiteollisuuden kukoistuksesta, joka alkoi jo yli 130 vuotta sitten. Muuttoliike, korkea keski-ikä ja historiallisen suuri terveydenhuollon yksityistämishanke tuntuvat kuitenkin haalistavan perintöä hiljalleen.
Kemin vasemmistolaisuus on institutionalisoitunutta, työväelle löytyy yhdistys kaikkiin harrastuksiin shakkikerhosta purjehdukseen. Aktiivisen politiikan tekemisen sijaan kyse on enemmänkin yhteisen ideologian ja pitkän historian muovaamasta sosiaalisesta yhteisöstä ja identiteetistä. Asioita tehdään ja toistetaan perinteiden vuoksi. Herää kysymys kulissista, haikailusta aikaan, jolloin työn ja pääoman suhde oli vahva.
Kemi muistetaan myös veritorstaista 70 vuotta sitten 18.8.1949, jolloin Kemiyhtiön lakon yhteydessä poliisin ja mielenosoittajien välisessä kahakassa menehtyi kaksi ihmistä, Felix Pietilä ja Anni Kontiokangas. Seuraava kuolonuhrin vaatinut poliittinen väkivaltaisuus tapahtui vuonna 2016, kun Jimi Karttunen menehtyi saamiinsa vammoihin uusnatsin pahoinpideltyä hänet Helsingin asema-aukiolla.
Näyttelyyn on laadittu kuvailutulkkaus näkövammaisia museovieraita varten. Tulkkeita on kaikkiaan 27, ja ne ovat kirjallisessa muodossa näyttelyssä vapaasti käytettävissä. Kuvailutulkkauksen ovat tehneet Pia von Essen, Terhi Jurvela ja Mirja Kytökari.
Alhaisolauluja on ollut aiemmin esillä keväällä 2019 Aineen taidemuseossa Torniossa. Karppasen teoksia on ollut lisäksi esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä muun muassa Lontoossa, Helsingissä, Wienissä ja Bratislavassa. Hänen töitään on useissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa. Karppasen esikoisteos, valokuvataidekirja Suomalainen pastoraali julkaistiin Musta Taide -kirjasarjassa vuonna 2018. Karppanen on palkittu vuonna 2017 Uusi kuvajournalisti -palkinnolla ja Jouko Lehtolan Säätiön Nuori sankari -palkinnolla.
Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus, Patricia Seppälän säätiö, Suomen taideyhdistys, Paulon säätiö sekä Greta ja William Lehtisen säätiö. Näyttelyn tuotantoa on tukenut Finnfoto ry ja Kansan Sivistysrahasto.
Alhaisolauluja on esillä Työväenmuseo Werstaalla Tampereella 24.1.–19.4.2020. Näyttelyyn on vapaa pääsy.
Lisätietoja: Joel Karppanen, ja Veikko Halmetoja,