Saamelaismusiikissa yhdistyy perinne ja nykykulttuuri

Saamelaismuusikko Anna Näkkäläjärvi-Länsmanille joiku on tapa välittää tunteita, kokemuksia ja mielikuvia. Ánnámáret artistinimellä esiintyvän Näkkäläjärvi-Länsmanin musiikki pohjautuu perinteiseen joikaustapaan, jota hän on tutkinut arkistoista, mutta samalla hän tulkitsee sitä modernisti. Kappaleissa joikua täydentävät elektroniikka, videotaide ja jouhikko. Näkkäläjärvi-Länsman muistuttaa, että joiut ovat kuitenkin vain yksi saamelaisten vokaalimusiikkilaji.

– Pohjoissaamelaisten perinteinen vokaalimusiikki joiku on omalla kielellämme luohti, inarinsaamelaisilla se on livđe ja kolttasaamelaisilla leu’dd. Lisäksi saamelaisilla Ruotsissa ja Norjassa on omia perinteitään.

Tänä päivänä saamelaismusiikki on kuitenkin paljon muutakin kuin joikausta. Saamelainen populaarimusiikki alkoi kehittyä 1960-luvun lopussa, kun Nils-Aslak Valkeapää yhdisti joiut soittimilla tehtyyn musiikkiin ja muuhun äänimaisemaan ja aloitti samalla populaarimusiikin kehityksen.

– Nykyään meillä on todella taidokas räppiskene, jossa kielten rikkaus kuuluu hienosti. Suosittua on myös yhdistää perinteistä vokaalimusiikkia tanssimusiikkiin, kuten esimerkiksi Kautokeinosta, Norjan puolelta Saamenmaalta tuleva EiGA tekee.

Musiikki kantaa saamelaisen maailmankuvaa

Anna Näkkäläjärvi‑Länsman ammentaa musiikissaan teemoja saamelaisesta maailmankuvasta, luonnosta ja sukupolvien välisestä vastuusta. Hänen kappaleensa käsittelevät esimerkiksi ilmastonmuutosta, mutta ennen kaikkea sitä, miten perinteinen ajattelu elää edelleen modernissa saamelaisarjessa.

Näkkäläjärvi-Länsman kertoo tutkineensa viimeisintä levyään tehdessään sitä, miten saamelainen maailmankuva näkyy nykyelämässä.

– Elämme modernissa yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa, mutta samalla meidän kulttuurimme on säilynyt siinä rinnalla, vaikka joudumme jatkuvasti taistelemaan sen säilymisen puolesta, hän sanoo.

Levyllä keskeiseksi teemaksi nousi yhteys maahan ja ajatus sukupolvien jatkumosta. Saamelaisessa ajattelussa menneet ja tulevat sukupolvet ovat läsnä samassa ajassa.

– Olemme vastuussa teoistamme sekä esi-isillemme että tuleville sukupolville. Maa pitää käyttää niin, että se säilyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa tuleville sukupolville.

Tämä ajatus näkyy myös kappaleissa. Yhdessä niistä kuvataan syksyistä hetkeä, jolloin lähestyvä talvi herättää huolen ilmaston muuttumisesta. Lämpimät talvet ja vaihtelevat sääolosuhteet voivat jäädyttää maan ja vaikeuttaa luonnon kiertokulkua.

– Siinä tavallaan huudetaan tuulen jumalaa apuun, että se puhaltaisi märät pilvet pois ja säilyisi kuiva pakkaskeli, Näkkäläjärvi-Länsman kuvailee.

Räppiä uhanalaisella kielellä

Kun inarinsaameksi räppäävä Amoc eli Mikkal Morottaja aloitti uransa 1990-luvun lopulla, kieltä puhui vain vajaat kolmesataa ihmistä. Omankielistä populaarikulttuuria oli vähän. Silti – tai ehkä juuri siksi – Morottaja päätti tehdä räppiä omalla kielellään. Aluksi räppi syntyi suomeksi ja huumorimielessä.

– Sitten kokeilin tehdä sitä vähän vakavammin ja jossain vaiheessa tajusin, että räppääminen onnistuu myös saameksi, hän kertoo. 

Ensimmäinen inarinsaameksi tehty kappale syntyi vuonna 1999. Tuolloin Morottajan ikäisiä inarinsaamen puhujia oli vain muutama.

– Meitä oli oikeastaan vain veljeni ja yksi kaveri. Ajattelin, ettei kukaan oikeasti tule ymmärtämään lyriikoita.

Ajatus johti mystisen artistihahmo Amocin syntymiseen: räppäriin, joka esiintyy kielellä, jota kaikki eivät ymmärrä. Vaikutteita tuli myös muualta populaarikulttuurista.

– Kuuntelin paljon esimerkiksi Rammsteinia. En ymmärtänyt saksaa, mutta musiikki välitti silti tunnetta ja kuulosti siistiltä. Ajattelin, että sama voisi toimia saameksi.

Tarinat kulkevat mukana kappaleissa

Tarinankerronta on keskeinen osa Mikkal Morottajan musiikkia. Hänen kappaleensa ovat usein kokonaisia kertomuksia, joissa on alku, keskikohta ja loppu.

– Tämä liittyy saamelaisuuteen. Olemme hyvin tarinankerronnallinen kansa. Minunkin isäni kertoi paljon tarinoita, kun olin nuori.

Joissakin kappaleissa kuuluu saamelaisen mytologian ja saamelaisten historian vaikutus. Morottajalle tärkeintä ei kuitenkaan ole yksittäisten myyttien kertominen.

– Tärkeämpää on ollut luoda oma pieni alagenre osaksi populaarikulttuuria ja samalla pitää inarinsaamen kieli elävänä.

Räpin kirjoittaminen inarinsaameksi eroaa monella tavalla suomeksi tai englanniksi kirjoittamisesta.

– Saamessa on tiettyjä tapoja lausua sanoja pitkänä tai lyhyenä, ja se vaikuttaa taivutusmuotoihin. Sellaisia asioita pitää miettiä kirjoittaessa, Morottaja sanoo.

Hänen mukaansa nopea räppääminen on saameksi usein vaikeampaa kuin suomeksi.

– Sanavarastoa ja ilmaisutapaa pitää miettiä uudestaan. Jos yrittää suoraan kääntää suomesta saameksi, se ei yleensä toimi.

Vaikka Morottajan kappaleissa on usein teknisesti monimutkaisia riimejä ja sanaleikkejä, tärkeintä on kokonaisuus.

– Minulle musiikki on ennen kaikkea auditiivinen elämys. Lyriikat eivät välttämättä toimi paperilla samalla tavalla kuin kuunneltuna.

Siksi hän ei myöskään mieti liikaa kuulijaa kirjoittaessaan.

– Haluan tehdä mahdollisimman hyvältä kuulostavan kappaleen. Sen jälkeen kuulija saa itse päättää, miten haluaa sen kokea.

Taide tavoittaa tunteet

Anna Näkkäläjärvi-Länsman uskoo, että musiikki ja taide ylipäätään voivat välittää kokemuksia ja asioita tavoilla, johon esimerkiksi politiikka tai media eivät pysty.

– Taide vaikuttaa tunteiden kautta. Lavalla voi kertoa tarinan omasta näkökulmasta ja käyttää keinoja, joita politiikassa tai mediassa ei ole.

Erityisen voimakkaana hän kokee joikaamisen.

– Kun joikaa täysillä ja antaa tunteiden tulla mukaan, se koskettaa aivan eri tavalla kuin pelkkä puhe.

Saamelaismusiikki on Näkkäläjärvi-Länsman mukaan yksi tärkeimmistä tavoista kuvata saamelaisten kokemuksia ja tuntoja. Monet artistit käsittelevät musiikissaan ympäristöä, kulttuuria ja ihmisoikeuksia. Samalla lavalle astuminen on hänen mukaansa väistämättä myös poliittinen teko.

– Kun alkuperäiskansaan kuuluva taiteilija esiintyy omasta kulttuuristaan käsin, se on kannanotto. Siinä edustaa samalla aina omaa kansaansa.

Rooli voi olla sekä rikkaus että ajoittain myös taakka. Silti Näkkäläjärvi-Länsman kokee saamelaismusiikin tärkeäksi tavaksi kertoa omasta kulttuurista.

– Musiikissa tulevat esiin meille tärkeät asiat ja meidän oma estetiikkamme. Se koskettaa ihmisiä, ja siksi se on niin merkityksellistä.

Yhteistyötä yli rajojen

Mikkal Morottaja ei pidä musiikkiaan erityisen poliittisena, mutta myöntää, että jo kielen valinta on kannanotto. Vuosien varrella hän on kuullut, että hänen kappaleensa ovat olleet monelle ensimmäinen kosketus inarinsaameen. Yhden artistin vaikutusta kielen säilymiseen on kuitenkin vaikea mitata.

– Todennäköisesti minullakin on ollut siinä oma pieni osuuteni, mutta räppi on vain yksi osa sitä. Teen myös ääninäyttelyä, äänikirjoja ja työskentelen toimittajana. Tärkeintä on, että saamenkielistä mediaa ja nuorten kulttuuria on olemassa.

Morottaja tekee aktiivisesti yhteistyötä myös muiden artistien kanssa. Yksi pitkäaikaisista yhteistyökumppaneista on pohjoissaameksi räppäävä Ailu Valle, jonka kanssa hän työstää yhteistä levyä.

Natasha Petrell
Kuva: Anna-Maria Viksten Valotus by Ama