Mikä yhdistää Karjalan evakkoja, Yhdysvaltoihin sata vuotta sitten paremman elämän toivossa muuttaneita suomalaisia ja nykypäivän siirtolaisia? Tätä sekä oman elämänhistorian vaikutusta musiikin kantaaottavuuteen pohdittiin Työväen Musiikkitapahtumassa Valkeakoskella Työväen Sivistysliiton järjestämässä Juuret-keskustelutilaisuudessa.
Laulaja Pelle Miljoona eli Petri Tiili muistaa lapsuudenkodistaan tunteen kaipuusta. Muusikon vanhemmat olivat molemmat evakkoja ja perhe oli asettunut asumaan Haminaan, jossa isä Karjala-seuran puheenjohtajana veti tupailtoja alueen muille evakoille.
– Pikkuskidinä istuin siellä jossakin nurkassa ja kuuntelin vanhempien ihmisten keskusteluja. Niistä tuli sellainen fiilis, että oikea koti on jossakin muualla. Tunne ei kuitenkaan ollut mitenkään tuskallinen, vaan enemmän positiivinen muisto menneisyydestä.
Osa tuosta kaipuusta ja evakkoudesta on sulautunut osaksi muusikon omaa eksistenssiä, joka näkyy hänen musiikissaan.
– Esimerkiksi kappaleessa Moottoritie on kuuma on vähän sitä samaa kaipuuta johonkin.
Viitasen Piia eli laulaja ja lauluntekijä Piia Viitanen on tehnyt musiikkia 15 vuotta. Hän tunnistaa Pelle Miljoonan kuvaaman ikävän johonkin, vaikka ei kunnolla tiedä syytä ikävään. Hän uskoo sen osin johtuvan omassa suvussaan olevista aukoista historiassa, koska suvulla ei ole tietoa kaikesta tapahtuneesta. Lauluntekijäksi Viitasen sysäsi oma, Nepalissa koettu koti-ikävä sekä globaali epätasa-arvoisuus, johon hän maassa havahtui.
– Parikymppisenä opiskelijana minulle oli iso kulttuurishokki ja kriisi sen kanssa, että ”köyhänä opiskelijana” olin keskellä todellisuutta, jossa lapset kerjäävät Kathmandun kadulla ruokaa.
Nepalissa tehtyihin kappaleisiin hän purki omia tunteitaan, ja samoista syistä Viitanen tekee edelleen musiikkia.
–Musiikki on väylä tarttua epäkohtiin, jotka aiheuttavat itselleni ahdistusta. Laulujen kirjoittaminen on tapa yrittää hahmottaa maailmaa ja sanoittaa niitä ajatuksia, mitä itse ajattelen, tunnen ja näen. On ollut iloista huomata myöhemmin, että kappaleeni voivat mahdollisesti helpottaa myös muiden oloa.
Historiantutkimuksessa iso aukko
Musiikinhistorian tutkija ja Sibelius-Akatemian professori Saijaleena Rantanen tutkii tällä hetkellä Pohjois-Amerikkaan ja sieltä edelleen Neuvosto-Karjalaan lähteneiden suomalaissiirtolaisten musiikkikulttuuria 1800-luvun lopulta vuoteen 1939. Rantanen kertoo, että koti-ikävä ja nostalgia sekä epäkohdista kertominen olivat keskeisiä kappaleiden aiheita myös tuolloin.
– Siirtolaisten joukossa oli paljon Pohjois-Amerikassa syntyneitä, jotka kuulivat tarinoita Suomesta, mutta jotka itse eivät olleet käyneet maassa. Musiikki oli tärkeä itseilmaisuväline, mutta myös suomalaisen identiteetin ylläpitäjä. Sitä hyödynnettiin myös uuteen yhteiskuntaan ja kotimaahan integroimisessa.
Myöhemmin suomalaiset aktivoituivat työväenliikkeessä ja ottivat musiikilla hyvin voimakkaasti kantaa vallitseviin työskentelyolosuhteisiin kuten kaivosonnettomuuksiin, joissa kuoli myös satoja suomalaisia.
Rantanen kertoo olleensaaina kiinnostunut siirtolaisuusilmiöstä, mutta kun hän alkoi penkoa aihetta musiikintutkimuksen näkökulmasta, huomasi hän, että aiheesta ei juuri ollut tietoa.
– Suomessa musiikinhistorian tutkimus on hyvin pitkälti liittynyt länsimaisen taidemusiikin kaanoniin, mutta onneksi pikkuhiljaa, viimeisen viidentoistavuoden aikana, myös marginaalit eli työväenliike, naiset, lapset ja yhteisöt ylipäätään ovat nousseet tutkimuksessa esille.
Rantanen muistuttaa, että Amerikan siirtolaisuus oli yksi isoista massasiirtolaisuuksista. Suomesta monet lähtivät uuteen maahan pakoon sotaa, lamaa ja katovuosia. Suurin osa oli 14–24-vuotiaita tyttöjä ja poikia, jotka lähtivät tuntemattomaan kielitaidottomana ja ilman tietoa siitä, mikä uudessa maassa odotti. Laajinta siirtolaisuus oli Pohjanmaan alueelta.
Tällä hetkellä Rantanen on mukana Haavemaa – soiva siirtolaisuus 1800-luvulta nykypäivään -hankkeessa, joka tarkastelee Pohjanmaan siirtolaisuutta Pohjois-Amerikkaan ja Neuvosto-Karjalaan sekä sen musiikillisia ja sosiaalisia merkityksiä. Hankkeessa kerätään musiikkiin liittyviä siirtolaismuistoja. Keräykseen käyvät kaikki muistot, ihan pienetkin.
– Joku on kertonut tarinan, johon liittyy joku laulu tavalla tai toisella. Tavoite on tuoda sitä sata vuotta sitten kuultua, soitettua ja laulettua musiikkia esille muistuttamassa niistä syistä minkä takia lähdettiin.
Rantanen uskoo, että niistä on löydettävissä yhtymäkohtia myös nykypäivän siirtolaisuuteen.
Laulut kertovat eletystä elämästä
Pelle Miljoona ei koe, että olisi koskaan joutunut epäröimään, voiko jostain aiheista kirjoittaa. Hän kertoo, että monet hänen kappaleensa ottavat kantaa, vaikka hän ei haluakaan määritellä musiikkiaan nimenomaan kantaaottavaksi, sillä ”biisit on biisejä”. Muusikon mukaan kappaleissa ennemminkin näkyy kaikki hänen aiemmat tekemisensä, jotka kulkevat mukana läpi elämän.
– Mitä vanhemmaksi tulen, niin itse tavallaan koostuu monesta taakse jääneestä asiasta.
Viitasen Piia on samaa mieltä.
– Olemme kuin kimppu kaikkea sitä mitä meille on tapahtunut, minkälaisissa oloissa ja millaisten ihmisten ja millaisen kulttuurin, musiikin ja kirjallisuuden vaikutuspiirissä olemme eläneet. Kaikki tämä on muokannut sitä, kuka olen tällä hetkellä mikä minussa resonoi ja mistä kirjoitan.
Myöskään Viitasen Piia ei koe kirjoittavansa erityisesti kantaaottavia biisejä, vaikka monet niistä ovat sitä.
– Kirjoitan aiheista, jotka jostain syystä vaivaavat minua tai eivät jätä rauhaan. On varmasti lukuisia syitä, miksi olen kirjoittanut sodan ja rauhan kysymyksistä tai kyydistä pudonneista.
Saijaleena Rantanen kertoo, että myös siirtolaispiireissä on aikanaan uskallettu nostaa esille epäkohtia.
– Pohjois-Amerikkaan muuttaneet suomalaiset lauloivat esimerkiksi huonoista työskentelyolosuhteista, ylipäätään työnantajan sortotoimenpiteistä ja vapauden kaipuusta.
Musiikki levisi hyvin pitkälti suusta suuhun tai erilaisten tapahtumien välityksellä. Suomalaisilla oli myös kymmeniä sanomalehtiä, joiden sivuille painettiin laulurunoja tai -tekstejä. Laulukirjoja oli sadoittain.
Siirtolaiskontekstissa naisia on tutkittu vähän eikä erityisesti ensimmäisen polven siirtolaisnaisista tiedetä juuri mitään, mutta suomalaissiirtolaisten tekemät laulut muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden ja kurkistusikkunan naisten elämään, arkeen ja ajatuksiin. Monet tuon ajan kappaleista olivat naisten tekemiä tai naisista kirjoitettuja.
–Esimerkiksi Langenneen laulu on seksityöläisten oikeuksia käsittelevä ja puolustava kappale, Rantanen kertoo.
Natasha Petrell
Kuva: Niina Sahlberg