Suurfestivaalit Berliinissä ja muita tapahtumia 50 vuoden takaa

Jätkän kulttuuripäivät Viitasaarella 1972

Viitasaarella vietettiin kesäkuussa 1972 neljänsiä Työväen Sivistysliiton organisoimia Jätkän kulttuuripäiviä. Ne jatkoivat TSL:n pyrkimyksiä nostaa metsätyöläisten eli ”jätkien” kulttuurin arvostusta ja saada näitä jätkiä itse kulttuurin pariin. Päivissä tiivistyi myös TSL:n laajempi ”kulttuuri kuuluu kaikille” -tavoite – kulttuuria on muukin kuin hieno korkeakulttuuri ja kulttuuria pitää olla saatavilla eri kansanosille ympäri Suomen. Viitasaarella haluttiin kiinnittää huomiota erityisesti maaseudun kulttuuritarjontaan ja sen epäkohtiin. Tapahtumapaikkakin oli otollinen asian käsittelylle, sillä kyseessä olivat ensimmäiset maaseudulla järjestetyt jätkä-päivät.

Musiikki oli vuodesta toiseen Jätkän kulttuuripäivien parhaita keinoja nostaa esiin kansanomaisempaa kulttuuria. Samalla tähän ”kansaan” vetoavan musiikin valikoimisella saatiin houkuteltua yleisöä paikalle tapahtumaan. Viitasaaren-tapahtumassa musiikkitarjonnassa näkyi vahvasti juuri maaseudun vaikutus – musiikista vastasivat pitkälti paikalliset ja kauempaakin tulleet pelimanniyhtyeet sekä tanssimusiikin tarjoajina että konserttien esiintyjinä. Tapahtuman päättäneessä pääjuhlassakin pelimannit pääsivät ääneen, minkä lisäksi kuultiin Tapio Rautavaaraa, Eino Gröniä ja sahansoittoa. Pääosassa oli taide- tai aatteellisen kasvatuksen tai aatteellisen sijaan viihteellisyys.

Kulttuuripäivän puheissa ja kirjoituksissa esitetyt kulttuurikäsityksen laajentamisvaatimukset konkretisoituivatkin musiikissa – tarjolla oli kansanomaista, kansaan vetoavaa musiikkia – vieläpä pitkälti sen samaisen kansan esittämänä. Lue lisää Jätkän kulttuuripäivistä.

Ensimmäinen Työväen Musiikkitapahtuma järjestetään

Tapahtuman ohjelma oli monipuolinen, ja esiintyjiä riitti Kaj Chydeniuksesta Otto Donneriin ja Reijo Frankista M. A. Nummiseen sekä Arvo Saloon. Myös useat työväen kuorot ja soittokunnat pääsivät esittelemään taitojaan. Musiikin lisäksi tapahtumavieraat saivat kuunnella luentoja mm. Suomen työväenlaulujen historiasta ja tulevaisuudesta sekä työväen musiikin tehtävistä 1970-luvun maailmassa. Vieraitakin saatiin aina Ruotsista asti, kun seitsenhenkinen ryhmä kansanedustaja Sven Hammarbergin johdolla saapui seuraamaan tapahtumaa. Myös media huomioi tapahtuman – osa siitä televisioitiin, ja varsinkin jälkeenpäin tapahtumasta uutisoitiin sanomalehdissä laajalti. 

Työväen Musiikkitapahtuma oli näin saanut alkunsa. Järjestäjiin kuulunut Eino Grönholm totesi jo kesken ensimmäisten päivien, että tapahtuma oli vasta osa siitä, millaiseksi sen toivottiin jatkossa kasvavan. Vaikka kehitettävääkin löytyi, onnistui tapahtuma kuitenkin niin hyvin, että opintojärjestössä alettiin jo heti syksyllä suunnitella seuraavan kesän tapahtumaa. Suunnittelua on sittemmin riittänyt – vuosien varrella jopa viisipäiväiseksi, työväen ohella muitakin kansanosia houkuttavaksi, suurtapahtumaksi paisunut Työväen Musiikkitapahtuma vietti tänä kesänä jo 51-vuotisjuhliaan.

Agitprop kävi Chilessä ja Raittilaulajat laulattivat yleisöä Konalassa

Kansan Arkistosta löytyy useampiakin asiakirjoja ja lainauksia kantaaottavasta laulusta vuodelta 1973.

Esimerkiksi Raittilaulajien keikkaraportti maaliskuulta 1973 kertoo, miten Konalan vastaanottoasuntolassa järjestetty keikka oli onnistunut. Raportin mukaan keikkayleisö vaikutti erittäin ”proletaariselta”, mutta passiiviselta. Konalassa yhtye lauloi kappaleet Silmät armaat, Natalia, Laukaan vappu 1909 ja Työväen yhtenäisyys.

– Tilaisuuden luonne ei ollut saatujen tietojen mukaan selkeän poliittinen, mutta koska kahden ensimmäisen laulun vaikutus kuulijoihin näytti olevan melko vaisu, lauloimme Laukaan vapun, josta yleisö selvästi piti ja sen jälkeen rohkaistuneina Työväen yhtenäisyyden, joka myös meni perille, raportissa kerrotaan.

Agitprop ry:n toimintasuunnitelmasta vuodelta 1973 selviää, miten yhtye oli kehittänyt ohjelmaansa poliittisesti iskevämmäksi ja taiteellisesti korkeatasoisemmaksi.  Yhtye valmistautui myös Berliini-festivaaleille. Ryhmän mielestä Berliinissä purivat parhaiten Suomen taistelutilannetta käsittelevät ja sen tiimellyksessä mainetta niittäneet laulut. Siksi Berliini-ryhmä aikoikin tuottaa kevään muihin taisteluteemoihin liittyvää ohjelmistoa ja varautui esiintymään muun muassa tes-kamppailujen yhteydessä.

Yhtyeen toimintakertomuksesta selviää myös, miten ryhmällä oli ollut toimikauden aikana yhteensä 53 esiintymistä, joissa oli ollut yhteensä 85 000 kuuntelijaa. Ryhmän tärkeimpiä ulkomaanesiintymisiä olivat matka Chilen laulufestivaaleille ainoana eurooppalaisena ryhmänä, sekä esiintyminen Berliinissä poliittisen laulun festivaaleilla ja BRD:ssä Spartacuksen liittokokouksessa.

Berliini veti nuorisoa ympäri maailman

Suomen Festivaaliyhdistyksen kulttuurijaoston kokouksessa käytiin loppuvuonna 1972 yleiskeskustelu kulttuurijaoston julkaisutoiminnasta. Suomesta oli lähdössä monisatapäinen valtuuskunta Berliinin festivaaleille, ja jaosto halusi, että festivaaleilla esiteltäisiin suomalaista äänilevytuotantoa. Tätä varten työryhmä esitti LP-levyn valmistamista, jolle tulisi sekä uutta materiaalia että jo olemassa olevaa. Lisäksi levyn olisi tarkoitus tehdä festivaalia tunnetuksi Suomessa.

Suomen Festivaaliyhdistyksen kulttuurijaoston kokouksessa toukokuussa 1973 päätettiin alustavasti valita Berliinin Festivaalin suomalaiseen delegaatioon Punasolu Oulu, Kouvolan dem. nuoret Lokakuu-ryhmä, Teatteri -41 Tornio, SNKn Porin ryhmä, Kom-teatteri, Agit-Prop, USNLn laulu- ja soitinyhtye, 1 SOLn ryhmä, Sissiteatteri Tampere, Helsingin ay-klubi, Vasararyhmä Helsinki, Heikki Valpolan kansanmusiikkikvartetti, Opettajakorkeakoulun demokraattinen kuoro, TDNY Tampere, Turun Kiikurit, Messukylän dem. nuoret + Oriveden Tuisku sekä Reijo Franck, Arja Saijonmaa, Kristiina Halkola, Rea Mauranen ja Heli Keinonen.

Punaviestin laulut kestävät yhä aikaa

Vuonna 1973 Suomessa perustettiin myös ohjelmaryhmä Punaviesti.  Perustajajäsenet Tiina Pelkonen ja Minna Korhonen olivat laulaneet yhdessä kansakoulusta lähtien, kuorossa tai keskenään. 1970-luvun alussa työväenmusiikin uusi aalto liitettiin lähes yksinomaan vähemmistökommunisteihin. Punaviesti halusi osoittaa, ettei työväenmusiikki ollut äärilaidan omaisuutta, vaan perintö kuului myös sosialidemokraateille.

Kiireisimpinä vuosinaan Punaviesti teki jopa 35–70 keikkaa ja harjoitteli pari kertaa viikossa. Se oli paljon ottaen huomioon, että ryhmän jäsenillä oli omat opinnot ja työt, vähitellen myös perheet hoidettavana.

TV-esiintymisiä ja nauhoituksia oli myös runsaasti. Pasilan Kakkosstudio, Tampereen Tohloppi ja MTV:n Pöllölaakso tulivat tutuiksi. Vuonna 1979 ryhmä hajosi, mutta 1990-luvun puolivälissä Punaviesti alkoi taas harvakseltaan esiintyä. Lue lisää Punaviestistä

Suomen Työväen Musiikkiliiton musiikkijuhlat Turussa

Vuonna 1974 järjestettiin 13. Suomen Työväen Musiikkiliiton musiikkijuhlat Turussa. Työväen omien laulu- ja soittojuhlien järjestäminen oli alusta asti ollut yksi vuonna 1920 perustetun liiton tärkeimpiä tehtäviä. Työläiset olivat jo ennen sisällissotaa tunteneet ulkopuolisuutta osallistuessaan Kansanvalistusseuran järjestämille musiikkijuhlille, ja sodan katkaistua välit porvaristoon oli tarve omien juhlien järjestämiseksi entistä suurempi. 

STM:n juhlien musiikkiohjelman olivat yleensä muodostaneet pitkälti korkeakulttuurista muotonsa saaneiden kuorojen ja soittokuntien esitykset, joissa ohjelmistoa oli Finlandiasta Työväen marssiin. Turun-juhlilla ohjelmaan löysivät tiensä ensimmäistä kertaa myös työväenlaulujen ja kansanmusiikin konsertit, mutta muutoin tapahtuma noudatti pääasiassa vanhoja malleja, jotka oli saatu Kansanvalistusseuran juhlista. Musiikkijuhlien päätapahtumina olivat aina suuret yhteisesitykset, joissa koettiin ja näytettiin ulospäinkin joukkovoimaa.

Turun-juhlilta löytyi myös yhteinen sävel Jätkän kulttuuripäivien kanssa, vaikka tapahtumilla olikin melko erilaiset luonteet. Turun ja Porin läänin maaherra Sylvi Siltanen jakoi tapahtuman käsiohjelmaan kirjoittamassaan tervehdyksessä Olavi Hurrin ajatuksen kulttuurin, taiteen, kuulumisesta kaikille – alueellisista ja sosiaalisista eroista huolimatta. Siltanen kiittelikin kirjoituksessaan STM:n tehneen laulusta ja soitosta koko kansan yhteistä omaisuutta. “Kulttuuria kaikille!” julistivat TSL ja STM tarjoten työläisille vaihtoehtoja, joista valita. 

Teksti: Heta Tolvanen, Janne Kuusisto, Natasha Petrell ja
Laulu ottaa kantaa -työryhmä
Kuvat: Työväen Arkisto ja Kansanarkisto