Musiikkia ja teatteria yhdistämällä syntyi kulttuuriaktivismikampanja.
Oletko kokenut tai nähnyt kiusaamista koulussa, töissä tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Voit kertoa kokemuksesi tarinateatteriesityksessä, nähdä sen uusin silmin ja ehkä saada vinkkejä selviytymiseesi Tarinateatterin improvisaatiosta.
KSL Opintokeskus järjestää jo neljättä vuotta kulttuuriaktivismikampanjoita, joissa taiteen keinoin kannustetaan ihmisiä osallistumaan ja vaikuttamaan yhteiskunnassa.
Kampanjan teemana tänä vuonna on kiusaaminen ja vaientaminen. Jokaisella on niistä jotain kokemusta, joko kohteena, kiusaajana tai ainakin sivustakatsojana. Tarinateatterissa yleisön jäsenet voivat kertoa kokemastaan, ja improvisaatioon erikoistuneet teatterilaiset esittävät saman tien tarinasta versionsa kertojan näkökulmasta.
Kulttuurituottaja Kai Artesin mukaan KSL:n yhteistyö Helsingin Tarinateatterin kanssa alkoi viime vuonna. Ensimmäinen TURPAKII…TAI -esitys on Bar Vakiopaineessa Jyväskylässä 13. huhtikuuta klo 18 alkaen. Esityksiä on tulossa tänä vuonna lisää useille paikkakunnille.
Kun ohjaaja Tanja Parantainen etsi kollegansa Sinikka Vaaran kanssa Tarinateatterille uusia yhteistyömuotoja, KSL:n kampanja tuli kuin tilauksesta.
– Tämän innostavan yhteistyön pohjalta olemme tänä keväänä harjoitelleet pienoisesityksiä kiusaamisesta ja vaientamisesta. Esityksessä yleisö saa kertoa ajatuksistaan, tunteistaan ja muistoistaan, ja me teemme siitä teatteria.
Tarinateatteri ei etsi ratkaisuja eikä osoita, mikä on oikeaa tai väärää.
– Katsomme, miltä asia näyttää. Kuuntelemme tarkasti ja yritämme tehdä kokemuksen näkyväksi.
Muusikko Christer Hackman improvisoi esityksissä lyömäsoittimilla tai laulaen sekä on välillä mukana näyttelemässä. Hackmanilla on vankka kokemus musiikin ja teatterin yhdistämisestä työskenneltyään muun muassa Teatterikorkeakoulussa säestäjänä 30 vuotta.
– Käytämme harjoituksissa eri metodeja. Viimeksi käytimme kolmea tuolia, joissa istui vuorotellen kiusattu, kiusaaja ja ulkopuolinen. Näyttelijä asettuu tilanteeseen, eläytyy, puhuu ja voi myös laulaa, Hackman kertoo.
Jokaisella on kokemuksia kiusaamisesta
Kai Artesin mukaan KSL:ssä keskusteltiin ensin, onko kiusaaminen aiheena riittävän yhteiskuntapoliittinen.
– Sitä ei tarvinnut kauan miettiä. Aihe on erittäin poliittinen, ja se koskee jokaista.
Perinteisen kiusaamisen rinnalle on viime vuosina noussut kasvoton nettikiusaaminen joko satunnaisesti tai jopa masinoituina vihakampanjoina ja valeuutisten levittämisenä. Kiusaamisen tarkoituksena on usein vaientaminen, ja syyksi riittää väärä mielipide.
– Monella on työpaikaltaan kokemusta vaientamisesta, joka voi ilmetä ohittamisena ja päällepuhumisena esimerkiksi palavereissa, Tanja Parantainen sanoo.
Kai Artes nostaa julkisuudesta esimerkiksi kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professorin Martin Scheininin, jonka Sipilän hallituksen tiedustelulakiesitykseen kohdistunutta kritiikkiä puolustusministeri Jussi Niinistö yritti vaientaa.
Naisilla on miehiä huomattavasti suurempi riski joutua kasvottoman vihapuheen kohteiksi netissä. YLEn toimittaja Jessikka Aro on ollut vuosia MV-lehden masinoiman vihakampanjan kohteena. Kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomittu Junes Lokka on pitkään pitänyt silmätikkunaan toimittaja Johanna Vehkoota. Tuorein uutinen tapahtumaketjussa on, että Lokka nosti Vehkoota vastaan kunnianloukkauskanteen, koska Vehkoo oli kutsunut häntä rasistiksi.
– Trollaamisen ja kiusaamisen tarkoitus on kasata ihmisen päälle niin paljon painetta, ettei hän uskaltaisi kirjoittaa maahanmuutosta tai esimerkiksi haastaa MV-lehden rahantekokanavia, Artes sanoo.
Tanja Parantainen palauttaa keskustelun tavallisen ihmisen jokapäiväiseen elämään.
– Vanhemmat voivat puhua lastensa yli ja ohi, ja koululuokassa lasten vaientaminen voi olla hyvin yleistä.
– Neuvolassa isä ohitetaan kohdistamalla puhe vain äidille, Christer Hackman lisää.
Tarinateatterin porukka kasvaa
Helsingin Tarinateatteriin on viimeisen vuoden ajan kuulunut neljä näyttelijää, kaksi ohjaajaa ja muusikko. Tänä keväänä joukkoon kuitenkin liittyy neljä uutta näyttelijää, jotka myös laajentavat porukan ikähaitaria.
– Me muut olemme neljä–viisikymppisiä, mutta uusista kolme on 20–30 vuotiaita, Tanja Parantainen sanoo.
Tarinateatteri harjoittelee Riistavuoren palvelukeskuksessa ja Teatteri Ilmiön näyttämöllä. Näyttelijät ovat kouluttaneet itseään tarinateatterimetodin lisäksi muun muassa improvisaatiossa ja klovneriassa, ja ohjaajilla on muun muassa teatteri-ilmaisun sekä tarinateatterin ohjaajakoulutus
– Vaikka olisit ammattinäyttelijä, se ei tarkoita, että osaisit meidän metodimme, ellet ole siihen perehtynyt, Parantainen lisää.
Teksti ja kuva Tiina Pelkonen