Helsingin Karstulantie 4:n kerhohuoneessa oli 1970-luvun lopulla bileet. Talo toimi Väinö Tannerin säätiön opiskelija-asuntolana nimeltä Tannerila. Opiskelijat kutsuivat sitä Tinneriläksi. Tunnetuin asuntolan asukeista lienee kirjailija Leena Lehtolainen.
Bileissä Vesa Salmi lauloi ja soitti kitaraa. Hän oli juuri tehnyt singlelevyn, jonka A-puolella oli demarinuorten keskuudessa suosittu Quartsikello. Laulussa vinoiltiin nuorille, joiden mukaan ilman viisareita toimiva kello voittaa älyn.
Hitin takaa paljastuu varsinainen biisileiri senaikaisia demarinuoria: Paavo Hynynen, Pekka Paunio ja Jukka-Pekka Piimies.
Kontulassa kasvanut Salmi ryhtyi 14-vuotiaana demarinuoreksi ystäviensä Harri Heikkilän ja Juha Päiväkummun kanssa.
– Me olimme työläisperheiden kakaroita ja vasemmistolaisia, mutta näimme jo silloin, että taistolaisissa oli jotain vialla, Salmi muistelee.
Niiden vuosien nuoriso- ja kulttuuripolitiikassa vallitsi SKDL:n vähemmistösiiven eli taistolaisten hegemonia. Demarinuorilla oli poliittisessa laulussa vain muutama jotenkuten pärjäävä harrastajaryhmä, ja kilpailu taistolaisten ammattilaisten kanssa hävittiin.
Nyt Salmi tekee lauluja yhteiskunnan heikoimmista. Hänen mielestään yhteiskunnassa on vallalla uusi trendi, repeäminen.
– Eri ihmisryhmät repeävät kauemmas toisistaan ideologisesti, henkisesti ja taloudellisesti.
Salmen mukaan pohjoismainen yhteiskuntarauha on taloudellisena toimintaympäristönä globaali kilpailuvaltti. Eriarvoisuuden vähentämisen pitäisi olla kaikkien asia, poliittisen oikeistonkin.
– On käsittämätöntä, että näin ei ole. Nuoret arrogantit kokoomuslaiset eivät ymmärrä parastaan.
Kontulan kalliot opettivat
Vesa Salmi sai 12-vuotiaana tärkeän oivalluksen. Hän ei ollut tiennyt, että lauluissa voi kertoa todellisesta elämästä. Iskelmissä lauloivat vain puhelinlangat, ja taivaalla loisti kuu.
– Sitten yhtäkkiä radiosta tulee hitti, jossa lauletaan masturboinnista!
Biisi oli Juice Leskisen Marilyn.
Salmi kehittyi lauluntekijänä soittamalla kallioilla Kontulankaaren päässä, jossa teininä ryypättiin ja josta nykyisin alkaa Kivikon kaupunginosa.
– Painoin menemään sanoja freestyle-räppityyliin, vaikka termiä ei silloin tunnettu. Jengi kuunteli tarkasti, koska tajusi, että sanat syntyvät juuri siinä hetkessä.
Alkuaikojen keikoilla Salmea pyydettiin usein laulamaan Feministi-Kaisaa: ”Reiska rakastaa feministi-Kaisaa. Kaisa kannattaa tasa-arvoa, mutta Reiska kannattaa aisaa”.
– Olin keksinyt hyvän riimin, jonka ympärille tein biisin. Mutta Juha Vainion tekstit ovat alusta loppuun täynnä teknistä neroutta.
Feministi-Kaisan ajoista Salmen riimittely onkin jalostunut uudella levyllä olevan Kiinalaispuiston kaltaiseksi historialliseksi avaukseksi. Laulu kertoo kiinalaisista sotavangeista, jotka vuonna 1915 rakensivat juoksuhautaa Kontulaan.
Lauluja ei ole tehty luettaviksi
Vesa Salmi luki yliopistossa taideaineita, näytteli hämäläisosakunnan Ilves-teatterissa ja ”etsi itseään” viettämällä opiskelijaelämää.
– Sitten lopetin alkoholinkäytön, keskeytin kirjallisuuden opinnot, valmistuin sairaanhoitajaksi ja erikoistuin psykiatriseen sairaanhoitoon. Kolmekymppisenä palasin yliopistoon lukeakseni filosofiaa ja valmistuin.
Nelikymppisenä hän alkoi taas tehdä lauluja ja opetella soittamaan kunnolla kitaraa, missä auttoi bändikaveri Tipi Tuovinen.
– Koskaan ei ole liian vanha oppimaan! Nyt olen tehnyt neljä levyä ja viides on tulossa.
Salmi tekee lauluja Teatteri Kultsalle, jossa myös näyttelee. Lisäksi hän keikkailee yksin tai Tuovisen kanssa. Joskus mukana on rumpali Markus Ketola. Salmi esittää vain omia laulujaan.
– Yleisö ei yleensä tunne minua eikä biisejäni. Minun pitää pystyä myymään ne ensimmäisten sekuntien aikana.
Kuulijoille Salmi laulunsa tekeekin. Ne ovat kirjallisesti taitavia, mutta niitä ei ole tarkoitettu luettaviksi, vaan uppoamaan oluenhuuruiseenkin tajuntaan.
– Ei ihmisiä kiinnosta minun sisäinen maailmani. Biisi seisoo tai kaatuu sen varassa, onko siinä yhtymäkohtia kuulijoiden elämään.
Salmi viittaa Heikki Salon kirjaan Kahlekuningaslaji – Laululyriikan käsikirja. Laululyriikka on kirjoittamisen lajina kahlitseva, ja juuri se viehättää Salmea.
– Siinä pitää ajatella muotoa ja sisältöä sekä montaa sivua yhtä aikaa kuten Rubikin kuutiossa.
Paitsi että Salmen riimit toimivat, hän satsaa siihen, että tavut osuvat kohdalleen koko säkeen mitalta, ei vain lopussa. Sanoitus on kuin perkussion-soitin, sen on svengattava koko ajan.
Pirteiden piriveikkojen valssi
Vesa Salmi työskenteli yhteensä kymmenisen vuotta Kellokosken ja Peijaksen sairaaloissa psykiatrisena sairaanhoitajana ja apulaisosastonhoitajana. Sen jälkeen hän veti Vantaan mielenterveyskuntoutujien yksikköä ja oli mukana perustamassa asumispalveluyksikköjä muuallekin maahan. Nyt hän kehittää Soste ry:ssä jäsenpalveluja, koulutusta ja strategiatyön sparrausta sosiaali- ja terveysalan järjestöille sekä tarjoaa yrityksensä kautta työnohjausta sote-huollon esimiehille ja työryhmille.
Työ edellyttää vastapainokseen synkkiä ja surkuhupaisia lauluja katujen varjoisan puolen kulkijoista. Pirteiden piriveikkojen valssi ei olisi syntynyt ilman kokemuksia amfetamiininkäyttäjien psykoosien hoidosta.
– Piripsykoosissahan ei ole kauheasti hoitamista. Lyödään rauhoittavaa lääkettä ja ihminen remmeihin, jos hän on väkivaltainen. Odotetaan pari päivää, kunnes hän tokenee ja sanoo, että nyt mä lähden helvettiin täältä. Sitten hän tulee takaisin kuukauden päästä samassa kunnossa.
– Laulun sanoma on, että amfetamiinia ei kannata kenenkään ihmisen käyttää.
Repe-nimisestä narkomaanista Salmi on tehnyt kolme laulua. Hän haluaa himmentää huumeiden käytön glooriaa:
– Jos tarvitset 150 euroa joka päivä, eikä sinulla ole töitä, sinun on saatava se jostain. Siitä seuraa kaikenlaista, Salmi tietää.
Hänen mukaansa jokainen aikuinen on vastuussa tekemisistään, mutta meidän tulee nähdä myös addiktio ja sairaus sekä se, missä kohtaa valinnanmahdollisuudet loppuvat.
– Pystyryöstö kertoo vieroitusoireissa olevan narkomaanin tyypillisen epätoivoisesta teosta: satunnaisen vastaantulijan ryöstämisestä.
Salmen keikoista suurin osa on kapakoissa, vaikka hänen lauluillaan luulisi olevan kysyntää myös kouluissa ja laitoksissa. Hän esittikin niitä kerran Tervalammen ”holistilassa”.
– Mutta lauluni eivät ole ortodoksisia tyyliin hyi hyi, älä ota amfetamiinia.
Päihdehuollon henkilökunnassa on tosikkoja: laulujen huumeidenvastaisuus avautuu kuulemma vasta oikein tarkalla kuuntelulla, ja huolettomasti kuunnellen voisi luulla, että käyttäminen on hauskaa.
– Onhan se saatana hauskaakin. Eiväthän ihmiset muuten jäisi siihen kiinni. Ja kai laulujen kuuntelemisenkin pitäisi olla hauskaa.
Tiina Pelkonen
Vesa Salmen laulujen sanoja sekä linkkejä Youtubeen ja suoratoistoon