Ihastuin Vilho Itkoseen 1970-luvulla peratessani Kansalliskirjaston Fennica kokoelmasta työväenhenkisiä arkkiveisuja. Itkosen tekstit hyppäsivät naamalle muun tekstimassan joukosta: Tolkuttoman pitkiä tekstejä, sekavia ja kuitenkin mieleen jääviä. Otsikot ja lauseet kuvastavat silkkaa kirjoittamisen riemua ja ote asioihin oli kuin sensaatiolehdistöllä nykyään. Teksteistä tunki läpi tottuneen agitaattorin ja kansankiihottajan puheenparsi.
1910-luvulla yhteiskuntakriittisten arkkiveisujen määrä yhtäkkiä taas lähti nousuun. Ahkerin kirjoittelija ja nähtävästi eräs myydyimmistä oli Itkonen 17 julkaisemallaan arkilla. Itkosen arkkien myyntimääristä ei ole saatavissa luotettavaa tietoa, kymmeniä tuhansia niitä kuitenkin myytiin markkinoilla ja väenkokouksissa.
Itkosen varhaishistoriasta löytyy mainintoja osallistumisesta SDP:n toimintaan sen teosofisessa, kurikkalaisessa siivessä. Hän kiersi puhujana työväenyhdistyksissä, kunnes jutut menivät niin villeiksi, että puolueen paimenkirjeessä kehotettiin työväenyhdistyksiä sulkemaan puhujalavat Itkoselta. Samalta ajalta löytyy syytöksiä pienimuotoisesta rikollisuudesta: Itkonen teki pikkuvarkauksia ja kavalluksia nähdessään työttömänä suoranaista nälkää. Palkallista agitaattorin työtä Itkonen sai taas orastavan itsenäisyystaistelun myötä. Hän pestautui työläisaktivismin palvelukseen. Porvarilliset toimijat rahoittivat ensimmäistä anarkistista liikettämme ennen vuoden 1905 suurlakkoa. Suurlakko katkaisi työläisaktivistien välit oikeistolaisiin toimijoihin.
Vilho Itkosen itsenäisyystaistelu: työväen kagaali
Kagaali perustettiin Venäjän ensimmäisen sortokauden aikaan (1899–1905) vastustamaan venäläistämispyrkimyksiä. Se oli vastaava yhteenliittymä kuin vaikkapa Irlannin IRA. Toiminnan tärkein osa oli propaganda, vaan olipa kagaalilla myös aseellinen siipensä; Pommien räjäyttely, poliittiset murhat ja terrorin rahoittaminen pankkiryöstöillä kuuluivat myös toimenkuvaan. Nimi Kagaali tulee heprean sanasta kahal – seurakunta tai yhteenliittymä. Kagaalin tunnetuin toimintatapa oli kutsuntalakkojen järjestäminen: toimijoiden mielestä suomalaisten ei ole syytä mennä Venäjän armeijaan, vaan itsenäisyysliikkeen toiminnan rahoittamiseksi voi vaikkapa ryöstellä venäläisiä pankkeja.
Kagaalin toiminnassa oli mukana vanhan työväenpuolueen jäseniä puoluejohdon tieten ja luvalla. Heidän joukostaan löytyivät jäsenet työväenliikkeemme ensimmäiseen varsinaiseen anarkistiseen ryhmittymään, se on nimetty ”työläisaktivismiksi”. Ryhmä organisoitui omaksi kuppikunnakseen erilleen työväenpuolueen puoluejohdosta vuonna 1904, kun Matti Turkia perusti sille oman organisaation. Hän perusti eri puolille maata 5–10 hengen toimintaryhmiä, jotka taas perustivat alaisuuteensa samanlaisia lisää. Näin ryhmien toiminta katosi työväenpuolueen kontrollista, vaikka suurin osa niiden jäsenistä toimikin työväenyhdistyksissä. Aatteellista pohjaa toiminnalle saatiin Pjotr Kropotkinin kirjasta Taistelu leivästä.
Suurlakon loppupuolella perustettiin suojeluskaarteja, jotka jo pian jakautuivat valkokaarteiksi ja punakaarteiksi. Lukuiset työläisaktivistit jatkoivat toimintaansa punakaarteissa, näissä tapahtumissa muotoutui myös Vilho Itkosen maailmankuva ja kohtalo.
Itkosen arkkiveisutuotanto alkaa, kun palkanmaksu työläisaktivisteilta loppuu. Veisuissa käsiteltiin isompien maailmankuvien ohella myös paljon Tampereen seudun paikallisia vääryyksiä. Ylöjärven kirkkoherra Salokas oli suosittu kohde. Hän oli jäänyt kiinni mm. ehtoollisviinien varastamisesta ja rippikoulutyttöjen käpälöinnistä. Ainakin yhden näistä veisuista sensuuri takavarikoi painosta ennen sen levittämistä, useat muut levisivät ja Salokkaan lopulta jouduttua tuomiolle vuonna 1914 Itkonen julkaisi uuden, nyt jo 86 säkeistöisen laulun aiheesta.
Tampereen herrojen korruptiota ja hyvä veli -systeemiä hän ruoti innolla – selkeä Hymy-lehden edeltäjä. Tyylinäytteen tällaisesta veisusta voi lukea tästä.
Itkosen arkkiveisujen otsikoista jäi mieleen erityisesti Titanic-laulu sekä Titanic-hymni, Mämslättin junaonnettomuus Ruotsissa ja Ilmalaivaonnettomuudet ympäri maapalloa eli kapitalismin hirmutanssi merellä, maalla ja ilmassa (1912). Laulun nimi on pidempi ja pitää sisällään enemmän kertomusta kuin nykyiskelmän koko säkeistö.
Itkosen arkkiveisujensa aatteellinen tausta nousee työläisaktivismista, varhaisesta anarkismista ja Itkosen niihin sekoittamasta varhaisesta teosofiasta. Tämä sekasotku sitten käännettiin paljastus- ja pilkkalauluiksi: petetty kansa niistä tuohtui ja niille naureskeli ja ennen kaikkea osti Itkosen arkkiveisuja.
Sisällissota lopetti tämänkin tarinan. Vilho Itkonen kuoli influenssaan Tampereen vankileirillä vuonna 1918.
Vantaa 10.3.2023
Tipi Tuovinen