Ympäristövuonna 1980 vastustettiin ydinvoimaa, ihannoitiin silloin melko tuntemattomia energiatuotantomuotoja kuten aurinko- ja tuulivoimaa sekä tehtiin kantaaottavaa taidetta. Ympäristövuodesta ja Aurinko ja tuuli -levystä tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta.
Varhainen kesäaamu Jyväskylän maalaiskunnassa vuonna 1980: korkeaotsainen mies näyttää leijuvan usvan keskellä. Hän soittaa huilua laiturilla, ja linnut lammen ympärillä vastailevat omilla trilleillään.
Muusikko ja yksi UMO:n perustajajäsenistä Pentti Lahti on keikkamatkalla osana Luonnonsuojeluliiton ympäristövuoden kampanjaporukkaa.
Edellisen vuoden huhtikuussa joukko mielenosoittajia oli rakentanut Forssan Koijärvelle padon estääkseen merkittävän lintujärven kuivaamisen. He kiinnittivät itsensä kettingeillä puskutraktoreihin. Poliisit pääsivät kunnon hikeen irrottaessaan heitä väkisin ja raahatessaan kuulusteltaviksi.
Aloitteleva levytuottaja, nykyisin muun muassa musiikin historian tutkijana toimiva Timo ”Tipi” Tuovinen oli saanut valmiiksi Lasten vuoden lauluja -levyn ja mietti, mihin ryhtyä seuraavaksi.
– Ajattelin, että samalla innolla voisin tuottaa toisenkin kantaaottavan musiikkiprojektin, uusia lauluja, levyn ja konsertteja. Tuleva ympäristövuosi oli innostava teema, Tuovinen muistelee.
Toimittaja ja underground-taiteilija Mattijuhani Koponen oli halukas tekemään tekstejä. Jukka Linkola ei ehtinyt säveltäjäksi, mutta muusikko ja Oulunkylän Pop-Jazz-Opiston opettaja Urpo ”Upi” Sorvali (1952–1989) innostui heti, vaikka ei tuntenut Tuovista entuudestaan.
– Häntä kiinnosti luonnonsuojeluteema, mutta myös se, että hän voisi pyytää rumpuihin Markku Hillilän, jolloin pääsisi itse laulamaan, Tuovinen kertoo.
Laulusolistiksi saatiin monipuolinen muusikko ja musiikinopettaja Reijo Karvonen. Orkesterin muut jäsenet olivat Esa Juutilainen ja Pentti Lahti (puupuhaltimet), Anssi Tikanmäki (kosketinsoittimet), Peter Lerche (kitarat) jaTipi Tuovinen (basso). Karvosen lisäksi levyllä ja konserteissa lauloivat kymmenvuotias Eeva Ranta, Anita Pajunen (nyk. Välimaa), Tiina Tuovinen (nyk. Pelkonen) sekä suurin osa soittajista. Levyllä (JP-Musiikki / JPLP 8002) soitti myös Jouni Heinosen jousikvartetti.
Levy, konsertti, tv
Maaliskuisena lauantaina vuonna 1980 oli Helsingissä hyvä mielenosoitussää. Ydinvoiman vastaiselle marssille osallistui noin 5 000 ihmistä, ja päivän iskulause oli: Aurinko ja tuuli ei oo mikään huuli.
Itähelsinkiläisellä Birdland-studiolla valvottiin aamukahteen. Säveltäjä Upi Sorvali viilasi lopputuloksen kristallinkirkkaaksi. Erityisesti laulussa Elävä yhteys köörilaulun sävy ja artikulaatio on millintarkkaa työtä. Vaatiessaan parempaa suoritusta projektiin osallistuvilta harrastajilta Eeva Rannalta ja allekirjoittaneelta Sorvali hyödynsi musiikkipedagogin taitoaan, kannusti ja rohkaisi.
Keväällä 1980 Aurinko ja tuuli -konsertti järjestettiin Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla ja Kulttuuritalolla. Luonnonsuojeluliiton silloinen tiedottaja IsmoTuormaa muistelee keikkoja olleen Jyväskylän kesän lisäksi Kuopiossa ja Lappeenrannassa. Laulaja Reijo Karvosen mielestä myös Savonlinnassa konsertoitiin. Osa musiikista taltioitiin tv-ykkösen studiossa ja esitettiin samana vuonna.
Saimaa, ei Thaimaa
Vuonna 2008 Rocket Recordsin Juha Rantala halusi tehdä vanhan vinyylilevyn masternauhoista CD-julkaisun (ROK 016) ja pyysi minua kirjoittamaan levynkansitekstin. Ympäristövuoden 1980 projektisihteerinä Luonnonsuojeluliitossa oli Hannu Penttilä, joka nykyisin toimii Vantaalla apulaiskaupunginjohtajana. Kyselin häneltä sekä Mattijuhani Koposelta, Reijo Karvoselta ja Ismo Tuormaalta, mikä on heidän suhteensa ympäristöasioihin tällä vuosituhannella. Koposta lukuun ottamatta ydinvoiman vastaisuus ei enää ollut haastateltavieni ympäristöajattelun kärkiteema. Ilmastonmuutos oli kypsyttänyt monta entistä mielenosoittajaa hyväksymään ydinvoiman jos ei muuksi, niin siirtymäkauden energiatuotantomuodoksi.
Ikuinen 1960-lukulainen, performanssitaiteilija, emeritustoimittaja ja Aurinko ja tuuli -projektin runoilija Mattijuhani Koponen on pitänyt päänsä, vaikka hänen poikansa, avaruustekniikan tohtori, on yrittänyt sitä kääntää. Haastatteluvuonna 2008 Koposen löysi Vanhan Ylioppilastalon terassilta, ei enää oluttuoppi, vaan kahvikuppi kädessään. Muistelimme vuonna 1989 vaikeaan sairauteen aivan liian varhain menehtynyttä Upi Sorvalia. Koponen nosti vesilasinsa aurinkoon ja sanoi:
– Upille!
Tiina Pelkonen