Korona tyhjensi keikkakalenterin. Onneksi Kansan Sivistysrahasto tuki apurahallaan kisällilaulukeräyksen tulosten julkistamista – kirjoitan nyt keräystuloksista suomalaisen kisällilaulun satavuotishistoriaa. Nyt aikaa piisaa…
Keräyksemme ansiosta materiaalia on nyt ensimmäisen kerran tallennettuna niin kattavasti, että tällaisen työn voi tehdä. Kiitokset vielä kaikille teille lauluja ja muistitietoa toimittaneille.
Kahdesta asiassa vielä kaipaisin lisätietoja:
1) Ensimmäinen kommunistinuorten propagandaryhmien ohjelma/koulutus organisaatio oli Helsprokeskus vuosina 1929–1930. Sen lauluista valtaosa on kadoksissa. Vuonna 1976 ne ovat vielä olleet Kaarlo ”Kilu” Kivilahden hallussa. Onko kellään tietoa, missä ovat Kivilahden kuolinpesän materiaalit? Kansan Arkistossa niitä ei ole.
2) Työväen Ohjelmapalvelu (TOP) oli puolestaan demarien ensimmäinen ohjelmatoimisto. Se ajautui konkurssiin SDP:n puolueriidan seurauksena ja toiminnasta jäi todella vähän tietoa. Työväen Arkistossa on TOPin papereita jonkin verran, lauluista tallella on ehkä kymmenesosa. Muistitietoa TOPin toiminnasta ei ole juuri muuta, kuin tekemäni lyhyt haastattelu Janne Hakuliselta vuodelta 1977. Se keskittyy Reino Helismaan palkkaamiseen TOPin kisällilaulukouluttajaksi. Tunteeko kukaan tässä jutussa myöhemmin mainittuja TOPin toimihenkilöitä? Tai onko tiedossa ketään, jolla olisi muistitietoa TOPin toiminnasta?
———————–
Helsprokeskus jatkoi Meijän Pojat -ryhmän aloittamaa ohjelmistojen välitystoimintaa. Ryhmä oli vuonna 1927 Rajamäen Pojista irtaantuneista kommunistinuorista koottu kisälliryhmä. Tosin niitä ei vielä tuhon aikaan sanottu kisälliryhmiksi, nimi vakiintui vasta myöhemmin 1930 -luvulla. Meijän Pojista tuli aikansa superbändi, oman aikansa Agit Prop. Vuonna 1929 tyhmän jäsenet olivat keskeisiä organisaattoreita Helsprokeskuksen ja koko maan kattavan propagandaryhmien yhteistyöverkoston perustamise
ssa. Tämän työn keskeinen organisaattori oli Kaarlo ”Kilu” Kivilahti.
Vuoden 1929 lopulla, Etsivän Keskuspoliisin (EK, ohrana) tietojen mukaan Helsprokeskuksessa toimi myöhemmin kisälliryhmiksi nimettyjä esiintyviä tyttö- ja poikaryhmiä yhteensä 70 kappaletta ja niissä oli jäseniä 448.
Kun mukaan lasketaan myös kaikki joukkoesitysryhmät (puhekuorot, sinipuserot jne.), sekä satunnaisesti toimivat ryhmät, päästään noin 200 ryhmään joissa oli noin 2 000 esiintyjää.
Käytännössä kaikki aktiivisesti poliittista toimintaa harjoittaneet olivat mukana jonkinasteisessa kulttuuritoiminnassa, kukin kykyjensä ja taitojensa mukaan. Miksei enää?
Kilu Kivilahden ohjelmavälitystyö alkoi jo vuonna 1927. Hän välitti materiaalit ja ryhtyi vielä, vuonna 1929, Helsprokeskuksen lehden, Punaisen valonheittäjän, vastaavaksi toimittajaksi. Hän sai palkkansa toimistotöistä Opintotyön Neuvontayhdistykseltä.
Helsprokeskuksen toiminta oli lähes koko maan kattavaa, tavoitteellista ja aikansa mittapuilla taiteellisesti kunnianhimoista ja korkeatasoista.
Helsingin nuorten työläisten opintoyhdistys ja Opintotyön neuvontayhdistys lakkautettiin Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä 26.4.1930. Helsprokeskus oli rekisteröimätön yhdistys, sen toiminta lakkautettiin kommunistilakeihin perustuvalla hallinnollisella määräyksellä heinäkuussa 1930.
Meijän Poikien, ja myöhemmän Helsprokeskuksen, tutkimusta hankaloittaa useimpien laulutekstien katoaminen. Ilpo Saunio kirjoittaa vuonna 1974 kirjassaan ”Veli sisko”:
…huvittava yksityiskohta on, että osa (lauluista) säilyi etsivän keskuspoliisin ansiosta. Kaarlo Kivilahti pidätettiin vuonna 1929, EK takavarikoi häneltä tavatut Meijän poikien laulut. Myöhemmin, sodan jälkeen Kivilahdella oli itse tilaisuus hakea ne takaisin silloisen Valpon arkistosta…
Vaan eivätpä laulut säilyneet. Kivilahti haki ne sodan jälkeen takaisin Valposta ja nyt ne ovat kadoksissa. Kaarlo Kivilahti palkattiin tuolloin yhdeksi punaisen Valpon johtajista, siten hän pääsi käsiksi aiempiin EK:n arkistoihin.
Olisi saanut Kivilahti jättää laulut ohranalle, olisivat vieläkin tallessa Kansallisarkistossa. Hän on todennäköisesti ottanut haltuunsa myös Helsprokeskuksen materiaalit, ratsiassa vuonna 1929 takavarikoidut laulut ja nuotit, ne ovat arkistosta kadonneet. Kivilahden kuoleman jälkeen vuonna 1976 näiden laulujen kohtalosta ei ole tietoa. Nyt säilyneet laulut ovat enimmäkseen EK:n Vaasan toimipisteen takavarikoimia ja alkuun siellä säilytettyjä, muistitietona säilyneitä tai Helsprokeskuksen esiintyjäryhmien ohjelmistoon toimittamia ja maakunnissa säilyneitä. Useista säilyneistä lauluista puuttuu myös melodia. Toivottavasti jossain on tallella vielä matkalaukullinen näitä nuotteja ja tekstejä: Helsprokeskuksen ratsiassa marraskuussa 1929 takavarikoitujen laulujen löytyminen olisi työväenlaulun tallentamisen ja tutkimuksen kannalta tällä hetkellä suurin kuviteltavissa oleva löytö.
—————–
Sodan jälkeen Janne Hakulisen perustama Työväen Ohjelmapalvelu (TOP) järjesti ohjelmavälitystä sosialidemokraattien työväentaloille ja juhliin, välitti ja tuotti ohjelmistoja sekä järjesti kisällilaulukursseja. TOP kuului osana Hakulisen perustamaan ”Jannen konserniin”. Siihen kuuluivat ohjelmapalvelun lisäksi yhtiöt Yhteismainos, Liikennemainos, Kansan Elokuva Oy (1955 alkaen nimellä Allotria-filmi), Psykotyö-nimellä toiminut mielipide- ja markkinatutkimuslaitos, Kansan Pika-arpajaiset, Työväentalojen Keskusliike ja Työväentalojen Keskusliitto. Organisaatio oli viralliselta nimeltään Työväen Yhteisöjen Keskus.
Työväen Ohjelmapalvelun arkistoja on säilynyt valitettavan vähän. Koko konserni siirtyi sosialidemokraattien puolueriidassa skogilaisten (Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto, TPSL) riveihin 1950-luvun lopulla. Tämän jälkeen entinen emopuolue junaili monimutkaiset, yksittäisten työväenjärjestöjen järjestämät pankkitakaukset irtisanotuiksi ja konserni ajautui konkurssiin. Työväen Arkistoon on kuitenkin kerätty Hakuliseen liittyviä aineistoja, jotka sisältävät joitakin tietoja myös kisällitoiminnasta ja Työväen Ohjelmapalvelusta.
Toiminnan laajuudesta antaa kuvan vuodelta 1951 säilynyt Työväen Ohjelmapalvelun toimintakertomus. Tuolloin Työväen Ohjelmapalvelussa toimi neljä päätoimista työntekijää: Reino Ilomäki, Aino Erho, Kerttu Saarela ja Matti Heiskanen. Onko kellään lukijoista tietoa, mistä heitä voisi vielä tavoittaa? Tai ketä tahansa toimijaa, joka on ollut läheisessä yhteistyössä TOPin kanssa?
TOP oli keskeinen organisaattori, kun kisällilaulua ryhdyttiin sodan jälkeen elvyttämään ja etsimään lauluille uutta sisältöä. Tämän työn tekijäksi Hakulinen palkkasi Reino Helismaan. Työnkuva oli kisälliryhmien kouluttaja ja tekstintekijä.
Alkuun työsuhde oli kertaluonteista. Helsinkiin muuton jälkeen Helismaan työsuhde Työväen Ohjelmapalveluihin muuttui kokopäiväiseksi. Työsopimuksessa sovittiin, että Helismaa voi tehdä vapaasti kaikki omat esiintymisensä, joista kertyneet päivät vähennettiin kuukausipalkasta. Helismaa liittyi myös Lauttasaaren sosialidemokraattiseen nuoriso-osastoon ja sen kisälleihin. Tämä järjestely toimi, kunnes Helismaa julkaisi ensimmäisen hittilevynsä 1940-luvun lopulla. Sen jälkeen hänellä ei enää ollut aikaa toimistotöihin. Janne Hakulinen ja TOP edisti Helismaan nousua koko kansakunnan tietoisuuteen.
Yhteydenottoja odottaa toiveikkaana
Tipi