Ensimmäiseksi, voisi sanoa kisällilaulun prototyypiksi, lasken Tatu Pekkarisen laulun Nykymaailma 1919–1920. Sen ensiesitys oli Kukkolansaaressa Kuopion lähellä jossain kesäjuhlissa. Teksti ja tieto ensiesityksestä on toimitettu 1970-luvun työväenlaulukeruuseen. Reijo Frank levytti sen nimellä Mitä Suomesta kuuluu 1919. Levytys on edelleen saatavilla Reijon elämäntyökokoelmassa Reijo Frank: Vapauden viesti, ja sen voi tilata Työväen Sivistysliitosta.
Alkavaa kisällilaulua olen luonnehtinut ryhmärivilaulukupletiksi. Kupletöörit olivat aikansa julkkiksia ja nuorisoidoleita. Esiintymään halusivat myös työväen nuorisojärjestöjen musiikinharrastajat. Rima nousta yksinään lavalle on korkea, kaverit riviin ja apuun ja johan uskaltaa… Tämän aloitti, samana kesänä vuonna 1920, kun Pekkarinen kronikkansa esitti, Rajamäen Pojat.
Pekkarinen irvailee, parhaita kisällilauluja ennakoiden:
Sota suuri on käynyt yli Suomenmaan
on iivanat kärrätty Moskovaan.
Punakaartin on perinyt jo kaakinpuu
ja Suomess´ on puhdasta eikös juu?
Punatautia on huolella hoidettu
siihen monen sortin rohtoja on koiteltu,
ja ne pillerit saksan oli parhaita
vaikka maistajat sanoi ne on karvaita…
Kisällilaulun taustalla vaikutti myös aiempi, usein herroja pilkkaava, arkkiveisuperinne. Näitä lauluja esittivät, ennen kisälliryhmiä mölyköörit. Tyypillisen esimerkin näistä lauluista, vuonna 1908 tehdyn Pontevat mahat voi katsastaa tästä
Ennen arkkiveisuja ja mölyköörejä herrakaunaa purettiin työporukoiden junttalauluissa ja maatalousyhteiskuntaan liittyvissä, parempiosaisia tai vallanpitäjiä kurmottavissa kansanlauluissa.
Sana juntta on tarkoittanut aikojen kuluessa eri asioita. Nykyinen versio, määrätietoinen mielipiteen muokkaus järjestöissä, on aika uusi. Vuosisadan vaihteessa juntta oli muun muassa leka, jolla ratatöissä iskettiin suurilla nauloilla kiskoja kiinni ratapölkkyihin. Junttalaulua on käytetty yleisnimenä vanhoista työlauluista, joilla rytmitettiin porukan työntekoa. Niiden tahdissa merimiehet nostivat purjeita tai Oulujoen tervansoutajat liikuttelivat airoja. Yleensä junttalaulun esilaulaja lauloi, usein juuri keksimänsä, riimin. Riimit tehtiin johonkin tuttuun melodiaan ja vaihtuivat aina työkohteen mukaan. Työporukka toisti kuulemansa ja sillä aikaa esilaulaja keksi seuraavan riimin. Työntekoa piti keventää, mikäs sen paremmin tekee kuin esimiesten haukkuminen…
Haapamäen rata valmistui vuonna 1883. Ratatöitä jatkettiin eri aikoina, tekstiä aina päivittäen. Yhdessä tekstiversiossa radanrakentajat esimerkiksi lauloivat:
Ken nyt kestää ilomiellä tuota katsella,
kun jätkä hakkaa jäistä maata rautakangella.
Hikipäässä jätkäparvi siinä nakertaa
Jyväskylän Pieksämäen rataosalla.
Vaan vielä koittaa aika, jolloin veri punnitaan
suolet irti revitään ja perseet tervataan.
Porvareilta pistimillä mahat puhkotaan
munat irti kiskotaan ja paskaan sotketaan.
Ari Numminen ja Hannu Kella ovat levyttäneet yhden tekstiversion.
Tekstiltään kisällilauluja ennakoivia kansanlauluja on säilytetty suhteellisen vähän. Jo Lönnrot aloitti perinteen, että tuollaista roskaa ei taltioida. Joitain on kuitenkin tallella, odottavat vain julkistamistaan. Harvat tallennetut herrakaunat laitettiin samaan lukittuun laatikkoon kuin vaikkapa Kalevalan pornolaulut. Niitä julkaistiin vasta vuonna 2015 kokoelmassa Tupa ryskyi – parret paukkui (WSOY 2015).
Kansanlaulun omaista esikisällilaulua on esimerkiksi 1976 taltioitu, Iitin Tiltun sävelellä hoilotettu Laulu piiasta ja rengistä:
Luoja on luonut piian pampun paskaämpäriä kantamaan
kurria juomaan ja sontaa luomaan ja rengille persettä antamaan.
Kurnaalia kun lämmitetään yhdeksänkymmentä astetta
siitä sitä tulee Juttolan Veetille oivallista perunan kastetta.
Kurnaali maijolla ja roppavoilla kun kuoripottuja höystetään
passaa rengin syönnin päälle täydellä mahalla röyhtäillä.
Isäntä ja emäntä toisessa pöydässä syövät hyviä ruokia
sellainen tapa on muuallakin, sehän on pula-ajan muotia.
Aamu viideltä töihin mennään ja ilta yhdeksään jatketaan
vapaa-aikana rakastellaan jos vain vielä jaksetaan.
Tallin vintillä iltahämärissä se isäntäkin piikaa piteli
kyllä se piika vastaan pani ja isännän kanssa riiteli.
Isäntä se sanoi, että jos et sinä anna, niin joudut meiltä lätkimään
pakottamallahan isäntä pääsi piikaa naija lätkimään.
Kisällilaulun tekstitystyyli siis löytyi rankemman pään kansanlauluista, arkkiveisuista ja kupleteista. Ilmaisua siistittiin sen verran, että sitä kehtasi oman työväentalon lavalla julkisesti esittää. Keikan jälkeen nuorkisällit saattoivat ottaa salaa paukun kieltolakipirtua ja rallatella esikuvalaulujaan…
Ei ihme, että Suomen Työväen Musiikkiliitto piti kisällilaulua moraalia, musiikkimakua ja nuorisoa turmelevana musiikkimuotona. Vertailukohta on vaikkapa myöhempien aikojen Nuorten Kotkien ja pioneerijärjestöjen suhtautuminen punk rockiin.
Tipi Tuovinen 14.9.2020
ps: ”Tiedot kuolemastani ovat ennenaikaisia -kisällilaulu”
Laulavan Unionin ainoa kisällilaululevytys, Valtion vankilan pihalla, on soitetuin kappaleemme.
Sitä on kuunneltu Spotifyssä 34 000 kertaa, ties miten usein muissa digitaalimedioissa. Sen kunniaksi ryhdymme äänittämään uutta kisällilaulua perjantaina 18.9.20 Tekstin on meille kirjoittanut Vesa Salmi. Vesan tekstissä kaapin paikka näytetään Trumpille, Putinille ja Lukashenkalle. Samoja saatanan sikiöitä koko remppa.