Kisällihistorian kirjoittamisen aikana olen tehnyt tekstianalyysejä useiden kisälliryhmien lauluista. Kisällilaulu paljastuukin aiempaa käsitystä epäpoliittisemmaksi ilmiöksi.
Kisällilaulua on perinteisesti käsitelty vain osana työväenlaulua painottaen ilmiön poliittisuutta. Kisällilaulu on osa historiallista työväenlaulua, mutta samalla se on ensisijaisesti laaja, suomalaiseen kansanmusiikkiin liittyvä satavuotinen kerrostuma, jonka esittäjistä valtaosa tuli eri työväenjärjestöjen jäsenistä. Suurin osa kisällilaulajien teksteistä oli epäpoliittista viihdelaulua, mutta laulujen esittäjien järjestötausta leimasi koko laulumuodon. Samaten kisällien ja heidän yleisönsä muistiin on parhaiten jääneet vain kaikkein nasevimmat poliittiset tölväisyt.
Ensimmäisen kisälliryhmän, Rajamäen Poikien laulujen tekstianalyysi antoi seuraavan tuloksen:
* Viihdettä (kupletteja) 20 tekstiä (28,99 %)
*viihdettä työväen/järjestöviittauksin 22 tekstiä (31,88 %)
* poliittista huumoria/ajankohtaisuuksia 15 tekstiä (21,74 %)
* puhtaita taistelulauluja 9 tekstiä (13,04 %)
* urheilulauluja 3 tekstiä (4,38 %)
Yhteiskunnallisiin/poliittisiin asioihin viittaavia tekstejä koko materiaalista oli siis tällä ryhmällä vain 34,78 prosenttia. Tämän tyyppinen aiheiden jakautuminen jatkui koko kisällilaulun valta-ajan. Poliittisimmat ryhmät olivat vuosina 1927–1930 toimineet Helsprokeskuksen ympärille organisoituneet. Sotien jälkeen oli myös vain epäpoliittista ohjelmistoa esittäneitä kisälliryhmiä. SKDL:n puolella laulettiin suomalaisia ja venäläisiä kansanlauluja tai Pauli Salosen suomentamaa neuvostoiskelmää. SDP:n puolella Työväen Ohjelmapalvelun (TOP) masinoima kisällikupletin uusi nousu oli perinteisen suomalaisen kupletin viimeinen suurempi kerrostuma. Suurin osa sodanjälkeisistä kisälliryhmistä toki esitti myös politiikkaan kantaaottavia lauluja.
Kisällien esiintymisareenat olivat, paitsi työväenliikkeen järjestöjen kokouksissa, myös iltamissa ja juhlissa. Silloin haluttiin ”laskea vapaalle” ainaisesta politiikan jauhamisesta ja keskittyä yleisön hauskuuttamiseen. Tämä ilmiö voimistui erityisesti sotien jälkeen. Työväentalojen iltamiin tarvittiin ohjelmaa, joka sopii kaikelle kansalle. Iltamat olivat järjestötoiminnan rahoituksen päälähteitä. Halvempaa kuin maksaa kuplettilaulajalle oli perustaa kisälliryhmä laulamaan samantyyppisiä lauluja ilmaiseksi.
Valtaosa työväenlaulua käsittelevää kirjallisuutta ja tutkimusta on 1970–1980 -lukujen poliittisen laululiikkeen taistolaishegemonian ja sen jälkimaininkien sekä Neuvostoliiton aikaista. Kisällilaulun osalta kysymys oli tutkimuspainotuksesta – tutkittiin työväenlaulua ja usein tutkija/kirjoittaja asetti kirkasotsaisen ihanteen, joka tutkittavien tulisi täyttää. Huonosti taistolaisajan ihanteeseen sopi kisälliporukka, joka teki auktoriteetteihin epäkunnioittavasti suhtautuvia lauluja mistä tahansa mieleen juolahtaneesta aiheesta. Myös niistä, jotka politiikan vakavammat toimijat halusivat lakaista maton alle. Kisällilaulun valtakausi oli myös jakaantuneen työväenliikkeen aikaista, poliittisten tekstien parhaimmisto oli toisen vasemmisto-osapuolen sumeilematonta röykyttämistä.
Pääosa alan tutkimuksesta ja kirjallisuudesta on myös tehty 1970–1980 -luvuilla. Tuolloin Kekkonen valvoi veneenkeikuttajia ja neuvostovastaisuuden leimakirves heilui. Silloisessa tutkimuksessa pääpaino oli sellaisten laulujen löytymisessä, jotka olisivat edelleen käypää tavaraa laululiikkeen tuolloisten ohjelmaryhmien ohjelmistoon. Kommunismia kritisoivat ja neuvostovastaiset laulut sensuroitiin täysin pois. Kansanrintamahallitusten aikana Kansanrintama-ideologian vastaiset laulut unohdettiin.
Kupletööri Palle julkaisi aikanaan J. Alfred Tannerin kupletit ja siivosi niistä viina- ja alapääjutut pois. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura piilotteli Kalevalan pornolauluja. Samankaltaisella tiellä oli työväenlaulun tutkimus suhteessaan kisällilauluun.
————–
Epäpoliittisesta kisällilaulusta ei juuri ole lauluja julkaistu. Seuraava on eräs suosikeistani, Rauha Jalavan kertomus herraseurueen hirvenmetsästyksestä. Useat kisälliryhmät tekivät lauluja samasta aiheesta. Tämän laulun julkistamisen jälkeen en samaa aihetta ole enää uudemmista lauluista löytänyt, Rauha Jalava puhdisti pöydän. Repe Helismaa oli pari vuotta aiemmin tehnyt kuplettinsa Sorsanmetsästys. Hirvenmetsästyksellään Jalava selvästi sanoo oppi-isälleen: myös täältä pesee.
2) Jos tulee hirvi, niin ampukaa heti! No, sehän on selvä, kiinni veti!
Olkaapa pojat passissa tässä, koirat ne tänne ajaa.
. huuto: HEI, MINKÄLAINEN SE HIRVI OIKEIN ON?
No, kato se on hirvi, kun juoksee ja ammuu, pahus, kun piippukin sateessa sammuu.
Raitista ilmaa näin mukava on ottaa ja myöskin vahvistajaa.
. Hoh-hoo ja hiukan vielä,
. kuinka sä veli pärjäilet siellä?
. . Hei, nyt se hirvi jo varmasti saapuu,
. kun koirat noin lemmosti haukkuu.
3) Liikkuva paisti, se tulee ja ammuu, pyssyt, ne räiskää, kun jokamies ampuu.
Jos nääs ei ammu, niin otus ei kaadu – mitäs toi maajussi huutaa?
Kanttura kuoli mutt` koirat jäi henkiin – toss` ois isännälle, nyt sitä mentiin!
Nääs, kun on metsällä, ampua tarttee ja ammutaan niin että tuntuu.
. Hei, nyt sä peijakas ammuit ton Mustin,
. joku pani matalaksi Kankkusen Kustin,
. koirat on kuollu ja lestit on loppu,
. onnutaan lihakauppaan.
4) Hirvet ne katselee pensaan takaa, kun kauppias naudanpaisteja jakaa,
kummasti yhdestä otuksesta kaikille paisteja riittää.
Naurun sanotaan pidentävän ikää, mutt` eipäs hirvien auttanut mikään,
aikansa naurettuansa ne taisi, vanhuuttansa kuolla.
(tempo hidastuu, A-osan melodialla:)
Mitäs nyt siskot (veljet) opitaan tästä? Ainakin sen, että hirvestämässä
pyssyin ja myssyin, naukuin ja paukuin ei metsästäjiksi tulla.
Tipi Tuovinen 17.3.2021
Kuuntele Hirvenmetsästys vuodelta 2019 Reino Helismaa -illasta ravintola Juttutuvasta: