Anne Taskinen, taiteilijanimeltään Heinäsirkka, (3.2.1958–7.12.2019) oli naisrockin pioneereja ja musiikkivaikuttajia, laulaja, lauluntekijä, toimittaja ja näyttelijä. Hän kirjoitti romaania ja suunnitteli elämäkertaa toimittajaystävänsä kanssa, kun aika loppui.
Kirkossa laulanutta Annea ryhdyttiin koulussa kutsumaan Heinäsirkaksi, kun hän aloitti 12-vuotiaana viuluopinnot Käpylän musiikkiopistossa. Hän opiskeli myös laulua Heino Ainsaaren, Mirjam Saarisen ja Ture Aran ohjauksessa, mutta klassinen musiikki ei kiinnostanut tarpeeksi.
17-vuotias Heinäsirkka eli Heinis päätyi ystävänsä Leppiksen kanssa Saarijärven juhannusjuhlilta vuonna 1976 mutkikkaiden vaiheiden jälkeen Sleepy Sleepersin keikkabussiin, jossa Heinäsirkka houkuteltiin laulamaan. Hän lauloi: I met a boy called Frank Mills on September twelfth right here… (Gerome Ragni – James Rado) ja sai paikan bändissä.
Vaikka ”Sleepparit” kunnioittivat laulajaansa, naisrokkarin yleinen aliarvostus kasvatti Heinäsirkasta kipakan naisasianaisen. Hän suunnitteli soolouraa, kävi iltalukiota sekä työskenteli Hankenin kahvilassa ja viikonloput keikoilla. Ansaitsemansa rahat hän käytti palkatakseen demonauhalleen parhaat soittajat. Demo teki vaikutuksen EMIssä, ja Heinäsirkka solmi levytyssopimuksen. Vuonna 1980 EMIlle tehty toinen soolosinkku Nähdään Snoopy/Ranskalainen yö nousi listoille ja Heinäsirkasta tuli julkkis.
Hän valmistui ylioppilaaksi, kävi kokkikoulun sekä työskenteli Asemaravintolassa, Merihotellissa ja Klaus Kurjessa. Kuumat keittolevyt helteisenä kesänä eivät olleet häntä varten, ei myöskään toimistotyö lastensuojeluvirastossa.
Vanhalle ylioppilastalolle ideoitu poikkitaiteellinen Nice Night -ilta naistaiteilijoiden ja bändin kera oli menestys ja kiersi ympäri Suomea. Helsingin Juhlaviikoille syntyi ohjelmaa yhteistyössä Liisa Akimofin kanssa.
Itsenäisenä levytuottajana Heinäsirkka oli pioneeri. Hän halusi päättää itse ja tehdä omia biisejä, mutta se ei sopinut levy-yhtiöille. Internetiä edeltävänä aikana epäselvät asiat kuten käännösbiisien oikeuksien kyseleminen ulkomaisilta oikeudenomistajilta piti hoitaa puhelimitse tai kirjeitse. Heinäsirkka tuotti seitsemän omaa albumia.
Hän toimitti Iltalehden rock-osastoa Mikko Montosen ja Joose Berglundin kanssa. Sitten Jake Nyman keksi hänelle radio-ohjelman Kummitäti tarjoaa kovaa teetä. Sen jälkeen Heinäsirkka sai vapaat kädet tehdä viikoittain suoraa valtakunnallista aamuohjelmaa Kissanainen sähisee ja kehrää.
Uhkea kapinallinen näytteli Sina Kujansuun tv-dramatisoinnissa Äideistä parhain sekä Aki Kaurismäen, Gilles Charmantin ja Mari Rantasilan elokuvissa. Teatteridebyytti tapahtui Tampereen Teatterikesässä vuonna 1989 Keijo Räikkösen Heinäsirkalle kirjoittamassa musikaalissa.
Muskan luopuminen maan ensimmäisen naisrokkarin roolista ja muutto Yhdysvaltoihin masensi Heinäsirkkaa, mutta hän ymmärsi syyt. Naisen oli vielä 1980-luvulla vaikea raivata tila ja saada arvostusta miehisessä rock-maailmassa. Heinäsirkka piti alustuksia musiikkijournalismista, musiikkibisneksestä ja naiskuvasta suomalaisissa iskelmäteksteissä. Vuonna 2000 hän tuotti toimittaja Arja Ahon kanssa Neloskanavalle tv-dokumentin suomalaisen naisrokin historiasta sekä ja konserttisarjan. Kirja Rockin korkeat korot: Suomalaisen naisrockin historia! ilmestyi WSOY:n kustantamana 2003.
Heinäsirkka toimi Taiteilijoiden rauhanjärjestö Pandin varapuheenjohtajana ja myöhemmin Kulttuurialan Sosialidemokraattisen yhdistyksen puheenjohtajana. Demareista Heinäsirkka loikkasi Vasemmistoliittoon ja oli Helsingissä kuntavaaliehdokkaana.
Heinäsirkka oli väsymätön tapahtumajärjestäjä. Yhteistyö Sydänliiton kanssa aloitti monien hyväntekeväisyyskonserttien sarjan parhaissa helsinkiläisissä kulttuuriklubeissa. Hän tuotti kaksi Suomen Live Aid -konserttia vuosina 2005 ja 2007 sekä Tarja Halosen vaaliklubit Gloriassa vuonna 2006.
Konserteissa Suomen eturivin rokkarit esiintyivät pienillä kulukorvauksilla. Heinäsirkka sai tunnetun suomalaisen siideritehtaan sponssaamaan takahuonetarjoilua, ja tunnelma ”bäkkärillä” oli aina unohtumaton. Kotitienoillaan Pikku Huopalahdessa Heinäsirkka järjesti Tilkantori skulaa -tapahtumat viitenä kesänä.
Hän toimi aktiivisesti UMO-säätiön hallituksessa ja osallistui Teoston ja Gramexin toimintaan.
Tiina Pelkonen