Rap on perinteisesti antanut äänen huonompiosaisille ja sorretuille. Siksi se sopii erinomaisesti myös feminismin ilmaisuvälineeksi, sanoo rap-artisti Adikia.
Adikia oli antiikin Kreikan mytologiassa oikeuden jumalatar Diken paha kaksoissisko, epäoikeuden jumalatar. Se on myös taiteilija ja rap-artisti Kirsikka Ruohosen taiteilijanimi ja alter ego, jolla hän on nopeasti noussut suomalaisten naisrappaajien kärkikastiin.
Adikian kappaleissa ravistellaan patriarkaattia ja perinteistä naisen muottia. Kappaleessa Baby shower otetaan kantaa esimerkiksi lastentekopaineisiin:
Muinaisjäänteitä mun tarpeet miellyttää yhtään ketään
Pistän ne vitriiniin ikuisiks ajoiksi lepäämään
Olkoon ne muistutukseksi kaikille niille
Jotka jaksaa kysellä mitä kuuluu mun munanjohtimille
Pistän ne nips naps poikki ihan vaan vittuillakseni
– Yleensä jokainen biisini lähtee jostain epäkohdasta. Olen feministi ja tähän asti teksteissä on korostunut sukupuolen käsittely. Se tuntuu luontevalta myös siksi, että rappi genrenä on lähtökohtaisesti aika maskuliininen, Ruohonen kertoo.
Sorrettujen ääni
Miten jopa sovinistisena perinteisesti pidetty rap sitten sopii feminismin välineeksi? Ruohonen muistuttaa, että rap oli alkujaan New Yorkin Bronxissa nimenomaan vähempiosaisten, sorrettujen ja rodullistettujen ihmisten keino ilmaista itseään ja ottaa kantaa.
– Varsinkin Suomessa, jossa rap-artistit ovat olleet valkoisia cis-heteromiehiä lähes koko suomirapin historian ajan, se on etääntynyt rapin juurista, vähemmistön äänestä.
Ruohosen mukaan rap syntyi alunperin block party -katujuhlien bilemusiikiksi.
– Kun vähemmistöt, rodullistetut ihmiset eivät ole päässeet Manhattanin klubeille, heidän on pitänyt luoda oma tila itselleen. Tietyllä tavalla koen, että naisrapparina luon samalla tavalla oman tilan. Varsinkin kun samaistuttavaa ääntä ei ole kauheasti suomirapissa kuulunut.
Kuvataidetta ja taiteen historiaa opiskelleen Ruohosen mukaan naisten ääni ei ole puuttunut pelkästään rapista tai musiikista, vaan taidehistoriasta yleensä. Usein naisista ovat puhuneet miehet.
– Haluan teksteilläni tuoda esiin omaa kokemusmaailmaani ja monipuolistaa tähän asti vallinnutta naiskuvaa, tätä Madonna-huora -dikotomiaa. Naiset ovat olleet tähän asti aika yksiulotteisia hahmoja, koska usein joku muu kuin nainen on laittanut naisille sanoja suuhun.
Sanoilla voi vaikuttaa todellisuuteen
Oon kontannu niin kauan et voin tehä mitä vaan
(Adikia, paha paha)
must seuraa ongelmia
Adikian debyyttisingle Paha narttu julkaistiin vuonna 2017. Alunperin neutraali, naaraspuolista koiraa tarkoittava sana on sittemmin muuttunut naisten haukkumanimeksi, mutta Ruohonen haastaa pohtimaan, millaisia narttuina pidetyt naiset oikeastaan ovat.
– Usein he ottavat itselleen tilaa, ovat itsetietoisia, panevat vastaan, ovat kovaäänisiä ja itsenäisiä. Omimalla itselleni narttu-termin haluan samalla tehdä näistä nartun määritelmistä positiivisia.
Ruohosen mukaan lyriikoilla voi vaikuttaa vallitsevaan todellisuuteen ruohonjuuritasolla. Sanavalinnoilla on merkitystä, sillä kieli on keino hahmottaa maailmaa.
– Kun tiedostaa sen ja ottaa kielen haltuun, voi alkaa muuttaa esimerkiksi sitä, millaisia naisia nähdään ja ehkä myös voimaannuttaa naisia.
Seksuaalisuus piiloon?
Sekä Adikian sanoitukset että musiikkivideot ovat usein seksuaalisesti värittyneitä ja provosoivia. Pahan nartun musiikkivideolla hän twerkkaa pakarat paljaana. Ruohosen mukaan tyyli on kannanotto siihen, miten vakavasti otettava nainen saa tuoda itseään esille.
– Siihen ei yleensä liity seksuaalisuus, vaan enemmänkin oman sukupuolen ja seksuaalisuuden häivyttäminen.
Myös tietyissä rap-piireissä arvostetaan Ruohosen mukaan enemmän naisrappareita, jotka pukeutuvat maskuliinisesti.
– Haluan tuoda esille, että nainen voi olla yhtä kova rappaamaan, yhtä kova teknisesti, taitava ja vakavasti otettava asiantuntija, vaikka tämä pukeutuisi seksikkäästi tai käsittelisi seksuaalisuutta biiseissä. Samalla haluan normalisoida seksuaalisuutta ja purkaa siihen liitettyjä stigmoja.
Naiset nousussa
Ruohosen mukaan naisrappareita on ollut aina, niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Usein he ovat kuitenkin jääneet miesten jalkoihin, eivätkä pääse historiankirjoituksessakaan yhtä paljon esille.
Nyt nousussa on kuitenkin useita naispuolisia rapartisteja, joista osa on esiintynyt yhdessä Adikian kanssa Dreamgirls-kollektiivissa. Muun muassa Yeboyahista, Sofasta ja F:stä koostuva ryhmä on esiintynyt esimerkiksi Flow-festivaalilla ja Helsingin keskustakirjasto Oodin avajaisissa.
Mutta kuinka kauan on vielä tarpeen puhua erikseen naisrappareista, eikä pelkästään rappareista?
– Toivottavasti ei kauhean kauan, mutta toki kulttuuri muuttuu hitaasti. Nyt jengi haluaa selkeästi kuulla naisääntä ja naisten tekemiä tekstejä. Se myös mahdollistaa naistekijöille enemmän resursseja ja hyviä tuottajia. Popgenressä naiset jo dominoivat ja toivon, että rapissakin mennään siihen suuntaan.
Ruohonen lupailee Adikian oman debyyttialbumin valmistuvan ensi vuonna.
– Keväällä tulee vielä pari sinkkua, jotka eivät tule albumille. Sitten keskityn albumikokonaisuuden tekemiseen.
Jenni Meronen
Kuva: Emi Linna
Paha narttu
Koskematon (Adikia ft. Mon-Sala, Yas Lo, Sofa, Yeboyah, Nisa, Donatella, F)
Turvasana
Wuornos
Babyshower