Apeli Halinen (s. 22.7.1934) menehtyi kotonaan 11.5.2022.
Apeli oli vaikuttava, karismaattinen, särmikäs ja räiskähtelevä työväenkulttuurin moniottelija. Pitkän työuransa aikana hän keräsi sankan ihailijajoukon (mukaan lukien tämän kirjoittaja) sekä joltisenkin joukon nenännyrpistelijöitä. Useat vakavasti itsensä ottaneet järjestöpuurtajat eivät sulattaneet Apelin suorasukaisia heittoja, milloin mistäkin asiasta.
Nuoruudessaan Apeli oli TUL:n voimistelija ja vuodesta 1947 Voikkaan Viestin (TUL urheiluseura) kisällien laulaja. Ajan tyylin mukaisesti kisällien lauluesityksiin kuului jopa akrobaattisia koreografioita. Joukon pienikokoisin ja kevyin oli Apeli – hän pääsi laulamaan lavalle muodostetun esiintyjäpyramidin huipulta. Huipulla Apeli pysyikin sitten koko kisällilaulutoimintansa ajan. Vuonna 1953 Voikkaan ”vanhat” kisällit lopettivat toimintansa, ja heidän nimensä sekä säestäjä Valdemar Haimi siirtyivät nuoremmalle porukalle: Voikkaan Kisällien aika vuosikymmenen ykkösryhmänä alkoi.
Apeli oli koko työuransa kysytty kisälliryhmien ja 1970-luvulta alkaen ohjelmaryhmien kouluttaja. Hän itse oli mukana vain kahdessa pidempiaikaisessa ryhmässä: Voikkaan Kisälleissä aktiivisesti vuoteen 1961 saakka ja myöhemmin Songilossa lähes 30 vuotta. Vuoden 2016 kisällilaulukeruun haastatteluissa 1950-luvun demariryhmien jäsenet lähes yksituumaisesti nimesivät Voikkaan kisällit esikuvikseen. Songilo puolestaan oli kaikilla mittapuilla historiamme menestynein kisälliryhmä. Se teki oman LP-levyn ja sillä oli oma tv-ohjelma lukuisten muiden tv-esiintymisiensä lisäksi. Ryhmän vakituisimpia keikkapaikkoja olivat työväentalojen sijaan Finlandia-talo ja muut suuret kansalliset areenat. Songilo toi kisällilaulun television ja isojen estradien aikaan.
Kisällilaulukeruuvuosina 2016–2018 sain Apelista aktiivisimman osanottajan ja organisaattorin. Apeli sanoi minulle keräyksen alkaessa: ”Tämä on viimeinen palvelukseni työväenliikkeelle, hoidetaan tämäkin kunnolla”. Apeli, paitsi että keräsi itse lauluja, myös organisoi vanhan tuttavapiirinsä työhön. Tuloksena oli noin 4500–5000 tallennettua laulua kaiken muun asiaan liittyvän historiatiedon ja esineistön ohella. Kun jotkut aineistonluovuttajat empivät laulujensa lähettämistä keräykseen uhkasin heitä Apelilla: ”Jos et lähetä laulujasi niin Apeli soittaa sulle…”. Tämä tepsi jokaisen Apelia lainkaan tunteneen kohdalla.
Varsinaisen leipätyönsä Apeli teki nykytermein kulttuurituottajana. Tuolloin yleisin työtehtävän nimitys oli kulttuurisihteeri. Hän kuvaili urakehitystään näin: ”Rehelliset työt jäivät 60-luvulla, kun Työväen Akatemian jälkeen pääsin töihin Työväen Näyttämöiden Liittoon”. Täältä hän siirtyi Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton (SNK) kulttuurisihteeriksi ja sieltä edelleen Työväen Sivistysliittoon (TSL) samaan virkaan. TSL:osta hän jäi eläkkeelle 31.8.1997. Leipätyön ohella Apelia työllistivät laulu-, juonto-, erilaisten tapahtumaohjelmien käsikirjoitukset, koulutuskeikat sekä tv-työt. Koko kansa tunnisti hänet lukuisista tv-esiintymisistä, joista suuritöisin lienee ollut yhdessä Teukka Romppasen kanssa juonnettu ohjelmasarja ”Väärän kuninkaan päivä”. TSL-vuosinaan hän oli vahva taustavaikuttaja ja suunnittelija työväenliikkeen kulttuurifestivaaleilla – Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuma ja Jätkän Kulttuuripäivät päällimmäisinä.
Nuorena aloitettu urheiluharrastus pysyi kovakuntoisen Apelin pääharrastuksena koko elämän ajan. Eläköitymisen jälkeen tennis ja varsinkin ”mutkamäki” ottivat suuren osan eläkeläisen vapaa-ajasta. Kuvaava on eräs puheluni tuolloin 86-vuotiaalle urheilijalle: ”Missäs olet? – Levillä, yritän opettaa lapsenlapsenlasta tulemaan mäen alas suurinpiirtein ehjänä…”
Tipi Tuovinen
kirjoittaja on työväenmusiikin tutkija ja Apelin ystävä 50 vuoden ajalta.
Kuva: Pertti Pitkänen
