Rauhaa, solidaarisuutta ja tunnelma katossa

2
Emilia Siscolle laulaminen on luontaisin ilmaisukeino. Lapsena aloin laulaa ennen kuin puhuin, hän kertoo.

Bluesia ja soulia rakastava Emilia Sisco uskoo musiikin voimaan. Vappuna hän oli yksi solidaarisuus-konserttien kirkkaimmista tähdistä.

Vappuaattona Helsingissä ja vappupäivänä Tampereella järjestettiin Solidaarisuutta aina -konsertit. Kolme yhtyettä, kuoro ja mahtavat solistit loivat yli kolmituntisen kokonaisuuden, joka hurmasi, itketti ja laulatti.

Poliittisen laululiikkeen konkareiden rinnalla kuultiin myös uusia ääniä, ja yksi illan timanteista oli Emilia Sisco.

Helsinkiläisen Emilia Siscon ensimmäinen julkinen esiintyminen oli 15-vuotiaana rasisminvastaisessa konsertissa. Vappuna hän räjäytti pankin tulkinnallaan laulusta Mustat kyyneleet (Lagrimas Negras) ja Mustien panttereiden “kansallishymniksi” kohonneesta Kohtaamisesta.

Hän kuvailee konsertteja huikeaksi kokemukseksi.

– Jouduin skarppaamaan ja melkein pidättelemään itkua, oli niin ihanaa. Ihana bändi ja kaikki. Katsomosta huokui mieletön lämpö ja ne Kultsan aplodit, jotka eivät meinanneet ollenkaan loppua…

– Erityisesti Elaine Brownin Kohtaamisen laulaminen suomen kielellä oli minulle todella tärkeä ja voimaannuttava kokemus.

Musiikki muuttaa maailmaa

Emilia Sisco kokee, että suuri osa hänelle tärkeästä musiikista on jollain tavalla kantaa ottavaa.

Rakastan esimerkiksi Fela Kutia, joka oli paitsi nigerialainen muusikko, myös poliittinen aktivisti.

Musiikin poliittisuus ei aina ole ilmiselvää. Joskus blues-kitara gospel-musiikissa voi olla kannanotto, joskus tietty laulutapa on poliittinen teko.

– Moni artisti, jota kuuntelen, ottaa musiikissaan kantaa. Ihmisoikeudet on se päällimmäinen teema. Yksi voimakkaimpia lauluja minulle on Billie Holidayn Strange Fruit. Se kertoo järkyttävän surullista afroamerikkalaisten historiaa.

Positiivisempana esimerkkinä hän nostaa esiin Staple Singersin ja kappaleet Respect Yourself ja Freedom Highway. Jälkimmäinen kertoo rotusorron vastaisista mielenosoitusmarsseista, jotka lopulta johtivat äänioikeuslain muuttamiseen Yhdysvalloissa.

Artistin omat laulut ammentavat tämän omasta elämästä.

– Ruskeana suomalaisena naisena tuntuu, että olen usein vähän eksyksissä ja joudun etsimään itseäni ja paikkaani yhteiskunnassa. Uskon, että tämä heijastuu mun musiikkiin ja mun ääneen. Näistä tuntemuksista kirjoittaminen on vaikeaa, mutta ne pohdinnat ovat mun tekstien taustalla silloinkin, kun ulkopuolinen ei sitä välttämättä kuule.

Mistä nyt pitäisi kirjoittaa kantaaottavia lauluja?

– Tasa-arvo, ihmisoikeudet, vapaus, ilmasto. Olen kuullut myös pandemia-aikana kirjoitettuja hienoja biisejä tämän ajan aiheuttamasta yksinäisyydestä, levottomuudesta ja siitä epävarmuudesta, kun ei tiedä mihin voi luottaa.

Siitä, voiko musiikilla tai taiteella vaikuttaa maailmaan ja muuttaa sitä, Emilia Siscolla ei ole pienintäkään epäilystä.

– Todellakin voi! Se lisää ymmärrystä ihmisten välillä. Taide ON JO muuttanut maailmaa moneen kertaan!

Samaistumisen kohteet ovat tärkeitä

Emilia Sisco kasvoi sisään musiikkiin vanhempiensa laajan vinyylilevykokoelman äärellä. Hän istui tuntikausia levysoittimen vieressä ja valitsi kuunneltavaksi albumin toisensa jälkeen:

– Afromusaa, soulia, jazzia, bluesia, hän luettelee.

Erityisen vaikutuksen pieneen tyttöön teki Billie Holiday.

– Halusin oppia laulamaan kuten hän. Innostuin myös roots-musan ja bluesin soundeista. Olen miettinyt mikä niissä viehätti. Kun olin pieni, Suomessa ei ollut paljon mun näköisiä ihmisiä. Musiikin puolelta niitä esikuvia löytyi.

Muusikkona ja laulajana Emilia Sisco on itseoppinut, ja ammattikoulusta on hankittu toinen, ääniteknikon ammatti. Silloin kun ei ole ääniteknikon hommissa teatterissa, hän tekee musiikkia ja keikkailee muun muassa oman, yhdeksänhenkisen Emilia Sisco and The Northern Lights -soulbändinsä kanssa.

– Nyt kuuluu hyvää, kun keikkakalenteri hiljaisuuden jälkeen taas täyttyy.

Vihdoin laulava vappu!

Näkökulma kuoron takarivistä. Kiitoskukat Kulttuuritalon konsertissa on jo jaettu ja on encoren aika. Kuva: Tommi Esko Virtanen.

Korona-ajan aiheuttama elävän musiikin nälkä tuntui vappukonserteissa ilona sekä lavalla että yleisössä. Yhteislauluna kajautettu Vapauden kaiho soi komeasti.

Konsertit lähtivät Laulavan Unionin (Paleface eli Karri Miettinen, Ossi Peura, Tipi Tuovinen) ideasta. Bändissä oli mietitty ison vappukonsertin järjestämistä jo ennen koronaa. Pitkän linjan keikkajärjestäjä Sampo Laurikainen tuli mukaan miettimään kokonaisuutta varhaisessa vaiheessa.

Konserteissa oli laaja kattaus työväenmusiikkia ja rauhanlauluja monelta vuosikymmeneltä, ja uudempaa aikaa edustivat mm. Vuokko Hovatan tuotanto ja Koiton Laulun uusimmat laulut.

– 70-luvun laululiikkeen helmiä olivat muun muassa Portugalin neilikkavallankumouksen upea tunnuslaulu Grandola ja Agit Propin levyttämä Kisällittäret. Mukaan otettiin lisäksi John Lennonin Imagine, johon Juice Leskinen on tehnyt harvoin kuullun hienon suomennoksen, Miettinen summaa.

– Putinin hyökättyä Ukrainaan ryhdyimme viemään ohjelmistoa entistä enemmän rauhanlaulujen suuntaan.

Rauhanlaulut selvästi resonoivat myös yleisössä, herkistivätkin.

Karri Miettinen kirjoitti konsertteja varten Bella Ciao -kappaleeseen kokonaan uuden tekstin.

Kun nousee myrsky ja sota syttyy,
niin aina vain, aina vain, aina vain vain vain,
kun nousee myrsky ja sota syttyy,
nousemme rauhaa vaatimaan.
(katkelma)

– Halusin tuoda sodan ja rauhan teeman myös siihen isosti mukaan. Se onnistuikin hienosti, kiitos Ossin Peuran upean sovituksen ja ennen kaikkea Tomas Takolanderin ja Koiton Laulun, jotka todella paneutuivat asiaan ja ottivat biisin haltuun.

Lopuksi Miettinen paljastaa jymyuutisen: Kulttuuritalo ja Pakkahuone on varattu vappukonserteille myös ensi vuodeksi! Solidaarisuutta aina vaan!

Anna Paju

Lisätietoja ja keikkakalenteri: https://www.emiliasisco.com/

Solidaarisuutta aina -konserteissa lavalla: Sinikka Sokka ja Monna Kamu säestäjänä Eero Ojasen yhtye, jossa Häkä Virtanen ja Rami Eskelinen, Aulikki Oksanen sekä Vuokko Hovatta, Koiton Laulu, Paleface, Mikko Perkoila sekä laajennettu Laulava Unioni -yhtye vierailijoina harmonikkavirtuoosi Harri Kuusijärvi ja rumpali Anssi Nykänen, Ricky Tick Big Bandin kapellimestari ja kitaristi Valtteri Laurell Pöyhönen ja Ricky Tick Big Band Brass (Mikko Karjalainen, Kalevi Louhivuori, Jay Kortehisto, Hooper Santos ja Heikki Tuhkanen). Kulttuuritalon konsertissa myös Harri Saksala bandoneonisti Mikko Heleniuksen säestyksellä.
Jutun kirjoittaja oli itsekin esiintymässä konserteissa, Koiton Laulun riveissä, toinen altto vasemmalta.

2 KOMMENTTEJA

  1. Venäjän vankiloissa toisinajattelijat eli ” ulkomaiset agentit” huokaavat, joten Nataliaa olisi kovasti kaivattu. Se on nyt ajankohtaisempi kuin aikoihin, eikä voi ymmärtää, että siitä tuli ” kielletty laulu”, eikä siis laulettu siksi, ettei joku pönttö ideologisista syistä halua kuulla sitä. Elvi Sinervo taiteilijan vapaudella kirjoitti upean runon joka ansaitsee tulla lauletuksi.
    . Tottakai rauhanlauluja tarvitaan. ” Rauhaa maailma vaatii”, pitäisi päivittää nykyaikaan.

  2. Natalian teksti on ongelmallinen. Siinä vangittu ukrainalainen odottaa vankisellissään venäläisen vapauttajan saapumista – laulu pitäisi ainakin ajankohtaistaa Putinin sodan aikaiseksi. Eipä enää esitetä myöskään laulua ”Tahtovatko venäläiset sotaa”, niin hieno sävellys kuin se onkin.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttesi
Kirjoita tähän nimesi