Uusi lauluhistorialöytö, kiitokset taas portaalin lukijoille!

0
Kuvausaika 1957. Kisälliryhmä ”Meijän Pojat” 30 vuotta perustamisen jälkeen. vas. Vilho Lohander, Nestori Parkkari, Oskari Leskinen, Einar Tulla, Toini Hämäläinen(säestäjä) ja Kaarlo Kivilahti.

…Suomenniemi on muuttuva neuvostolaks
silloin se pieni myös tehdään suuremmaks.
Suur-Suomen haaveet me punikit täytämme,
siit annamme takeet, sen taistossa näytämme!

Nämä kirjoitteluni tälle blogipalstalle ovat tuoneet useita uusia kontakteja vanhoihin kisällilaulajiin, ja heidän välittämänään on aiemmin tuntemattomia lauluja ja tarinoita on saatu talteen. Keväisessä blogissa etsintäkuulutin Kaarlo Kivilahden jäämistöä. Sen julkaisemisen jälkeen minuun otti yhteyttä Kaarlon miniä Maria Kivilahti kertoen, että hänen kellarissaan noita kaivattuja materiaaleja saattaisi olla tallella. Odottelimme koronapiikkien vapauttavaa vaikutusta ja alkukesästä kävin Marian luona: BINGO! KIITOS MARIA!

Kadonneet laulut ovat taas löytyneet, ja ne on toimitettu Kansan Arkistoon osaksi Kaarlo Kivilahti -kokoelmaa. Löytyneessä materiaalissa on useita aiemmin tuntemattomia Helsprokeskuksen välittämiä lauluja, sekä tietoja laulujen tekijöistä. Ajan tavan mukaan monisteisiin ei laitettu tekijöiden nimiä, mutta oman muistinsa virkistämiseksi Kivilahti kirjoitti muistiin omiin monisteisiinsa laulujen melodiaviitteitä ja tekstin tekijöiden nimiä. Vasta nyt löytyi esimerkiksi Nuorison Marssin suomalaisen tekstittäjän nimi, hän näyttäisi olevan Toivo Sillanpää.

Toivo Sillanpää toimi 1920 -luvulla maanalaisessa kommunistiliikkeessä, hänen päätoimialueensa lienee ollut työväen urheilutoiminta. Seppo Hentilän TUL:n historia mainitsee hänen organisoineen spartakiadeja 1920-luvulla ja vangitun huhtikuussa 1930. TUL:n kommunistit järjestäytyivät vuonna 1929 Työläisurheilun Yhtenäisyyskomiteaksi, ja sen sihteeriksi valittiin Toivo Sillanpää.

Tieto tekstintekijästä ei ole sataprosenttisen varma, se on Kivilahden muistikuva. Hän kuitenkin oli se toimitsija, joka 1929 toimitti ja monisti nämä Helsprokeskuksen monisteet yhdessä Leo Salmisen kanssa.

Kaarlo ”Kilu” Kivilahden henkilöhistoriaa

Ennen nimen kisällilaulu vakiintumista kommunistit kutsuivat lauluryhmiään propagandaryhmiksi. Näiden työtä organisoimaan perustettiin Suomen työväenliikkeen ensimmäinen ohjelmatoimisto, Helsprokeskus. Se toimi vuosina 1929–1930 ja lakkautettiin lapualaislakien voimalla. Ohjelmistonvälitystä toimistossa hoiti alle kaksikymppinen Kaarlo Kivilahti. Kaarlo Kivilahden henkilöhistoria on kuin suomalainen versio James Bond tarinoista, hänestä kehittyi suomalaisten kommunistien johtava tiedusteluvirkamies ja samalla kommunistien kisällilaulun merkittävin taustavaikuttaja.

Kun kommunistit hajottivat Rajamäen Poikien ensimmäisen kokoonpanon, muodostivat he Meijän Pojat -yhtyeen. Kivilahti lauloi tuossa kokoonpanossa ja toimitti ryhmänsä nuotteja ja tekstejä muillekin ryhmille. Vuonna 1928 tai alkuvuodesta 1929 Neuvosto-Venäjällä pidettiin salainen ”agitprop” -kokous opintoyhdistysten alaisen propagandistitoiminnan kehittämisestä. Esiintyjäryhmien määrää Suomessa päätettiin lisätä ja Kominternin keskeiset toimintatavoitteet nostaa myös uusien suomalaisten ryhmien ohjelmistojen sisällöksi. Stalinin noustua valtaan vuonna 1924 hänen ykköshaastajansa oman valtansa lujittamisessa olivat olleet oman puolueen ”hoipertelijat” (anarkistit, trotskilaiset, vanhat leninistit) ja ”nosket-sosiaalifasistit” (demarit). Nämä kaikki piti siivota pois koko työväenliikkeestä. Tätä työtä jatkamaan organisoitiin myös uusi, suomalaisen työväenliikkeen ensimmäinen ohjelma- ja ohjelmanvälitystoimisto. Helsprokeskuksen laulujen keskeinen sisältö oli tämän ”väärän” ajattelun kitkeminen vasemmistosta.

Vuonna 1930 Etsivä Keskuspoliisi (EK, ohrana) aloitti lauluryhmien ratsaamisen suorittamalla Helsprokeskuksen materiaalien takavarikoinnin. Tästä alkoi laajamittainen, koko maan käsittävä lauluryhmien jäsenten pidättäminen, kuulustelut ja laulujen takavarikointi.

Kivilahti pidätettiin näissä ratsioissa. Vankilakierros alkoi 26.9.1929, tuomioksi tuli 1 v. 4 kk. kuritushuonetta valtiopetoksen valmistelusta.

Vapauduttuaan Kivilahti siirtyi Neuvostoliittoon opiskelemaan Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistoon. EK arveli hänen salanimensä tuolloin olleen Pertti Meri. Tuona aikana hän sai myös sota/tiedustelukoulututusta. Oman ilmoituksensa mukaan (EK:n vakoilutieto) Kivilahti oli puna-armeijan majuri. Valmistuttuaan Kivilahti palasi Suomeen maanalaiseen työhön ja käry kävi lähes välittömästi eli vuonna 1935. Viipurin Hovioikeus lätkäisi tuolloin, samasta syystä kuin aiemmin, istuttavaa 6 v. 11 kk. Kun tästä vähennettiin aiemmin istuttu, 1 v. 4 kk. tuomio, niin tämä rangaistus päättyi talvisodan aattona 7.10.1939.

Vapauduttuaan Kivilahti painui maan alle. Hänen alaisuudessaan SKP:n maanalaisessa organisaatiossa toimi mies, joka olikin EK:n tiedottaja. Nimi EK:n papereissa oli, kaiketi hämäyksen vuoksi, naisen: Lempi Korhonen. Kivilahdesta muodostui EK:lle talvisodan aikana merkittävä tietolähde. Yhdessä vaiheessa poliisisanomiin laitettiin hänestä pidätysmääräys, mutta se pian peruttiin. Miksi turhaan pidättää kaveria, jonka olinpaikka tiedettiin koko ajan ja jonka toimista saatiin tarkka raportti viikon, parin välein?

Välirauhan aikana Kivilahti toimi Suomi-Neuvostoliitto seuran kulttuurijaoston puheenjohtajana. Jatkosodan syttyessä Kivilahti pidätettiin kuulusteluja varten 13.9.1940. Turvasäilöön hänet määrättiin 16.9.1940, aluksi Helsingin lääninvankilaan.

Seuraavat vuodet kuluivat turvasäilössä. Työvelvolliseksi määrättynä hänet sittemmin sijoitettiin Köyliön varavankilan maille rakennettuun vankileiriin. Sieltä hän karkasi Matti Janhusen kanssa 13.6.1943. Kiinni miehet otettiin nopeasti. 2.7.1943 Helsingin suojeluskuntapiirin esikunta ilmoitti, että heidät on passitettu Aunuksen päävartioon ja sieltä edelleen takaisin Köyliön leirille.

Tämän karkureissun aikana Kivilahti oli näpistänyt jotain valtion omaisuutta. Tästä sekä karkumatkasta langetettiin 4 v. 7 kk. kuritushuonetta. Rangaistus toimeenpantaisiin sodan päätyttyä, siihen asti jatkuisi turvasäilö. Vaan toisin kävi. Sodan päätyttyä Kivilahti vapautettiin SKP:n puoluetyöhön.

Sodan jälkeen kisällilaulu jakaantui kahtia. SKP valitsi jo Helsprokeskuksen toimintaa organisoineen Kivilahden ”poliittiseksi johtajaksi” SKDL:n valistuskeskukseen vasta perustettuun Ohjelmapalveluun. Työsarka oli samanlainen kuin 1920-luvun lopulla: silloiset agitaatioryhmät olivat vaihtaneet nimensä kisälliryhmiksi. Niille piti järjestää ohjelmistoa ja koulutusta, ja Kivilahti organisoi SKDL:n kisällilaulun sodanjälkeisen nousun.

Kun kommunistit kaappasivat Valtiollisen Poliisin (Valpo), Kivilahti siirtyi sinne töihin. Hän meritoitui erityisesti asekätkentäjutun tutkinnoissa ja nousi lopulta koko laitoksen viimeiseksi johtajaksi ennen kuin se kokonaan lakkautettiin ja tilalle perustettiin nykyinen Suojelupoliisi (Supo, Suopo). Tämän jälkeen Kivilahti jatkoi tiedustelutoimintaansa SKP:lle. Hänelle perustetiin, ajan tavan mukaan, peitevirka.

Punaisen Valpon lopettamisen jälkeen vuonna 1948 sen virkailijoille maksettiin 1–2 vuoden ajan vielä palkkaa ilman työvelvoitetta. Työntekijät jatkoivat tiedustelutöitään SKP:lle, palkanmaksun valtiolta loputtua parhailla työntekijöillä työt säilyivät samoina, mutta palkka tuli milloin miltäkin taholta, usein Neuvostoliiton omistamilta yrityksiltä. Kivilahdelle pelastavan sateenvarjon ja eläkeviran tarjosi Trustivapaa Bensiini. V/O Sojuznefteexport oli saanut Pariisin rauhansopimuksen sisältämien sotakorvausten perusteella haltuunsa Viipurissa 1932 perustetun Suomen Petrooli Oy:n. Se osti omistukseensa myös Trustivapaa Bensiini Oy:n Göran Ehnroothilta vuonna 1948. Näistä sitten syntyivät bensa-asemilla näkyneet TB ja SP tuotemerkit. 1966 Kauppanimeksi otettiin, nimikilpailun jälkeen, Teboil. Yhtymän omistaa nykyään Lukoil.

1950-luvulla Kivilahti edelleen huolehti ”poliittisen johtajan” roolissaan kisälliasioista. Hän muun muassa toimi Hiilipojat-ryhmän taustalla siihen saakka, kunnes Hiilipojat seurasivat Rajamäen Poikien esimerkkiä ja ohjelmisto muuttui pääosin epäpoliittiseksi. Tämä oli kuitenkin sivuharrastus, päätyö oli SKP:n ulkomaanosaston valvontaosaston johtaja. Tutkija Risto Reunan mukaan Kivilahti vastasi ”kapitalististen maiden tiedustelusta”. SKP esimerkiksi solutti kommunisteja pohjoismaisiin satamiin, satamat ja rakenteet kuvattiin ja Kivilahden kautta tiedot kulkivat Neuvostoliiton suurlähetystöön Helsingissä.

Kaarlo Kivilahden titteli peiteroolissaan Trustivapaassa Bensiinissä oli sosiaalijohtaja. Puoluetyötä hän jatkoi esimerkiksi luennoitsijana marxismi-leninismistä ja osallistumalla erilaisten veteraanitapahtumien järjestämiseen. Kaarlo Kivilahti kuoli 3.3.1976.

Tipi 31.8.2021

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttesi
Kirjoita tähän nimesi